Siinton kotisivu
Nuorennut paastoamalla!
Kuulutko niihin, joille syöminen on nautinto? Minä kuulun niihin, vaikka en ole syönyt lihaa yli viiteen vuosikymmeneen.
Olen useamman kerran vähentänyt painoani 15-20 kiloa paastoamalla. Se vie noin kuukauden ilman ruokaa. Pisin paastoni on ollut viisikymmentä päivää.
Tavallisesti juon hedelmä- ja vihannesmehuja, sekä myös vettä, missä vihanneksia on keitetty, ja kalorittomia multivitamiinijuomia, ehkä teetä, tai vain vettä.
Paaston alkaessa voi tuntea lievää päänsärkyä kaksi-kolme päivää, koska kehossa on enemmän vettä kuin tarvitsee paaston alkuaikana. Olen kuitenkin oppinut, että jos ei juo mitään ensimmäisenä paastopäivänä, ja niukasti toisena, niin vointi on paljon parempi. Kolmen - neljän päivän jälkeen on paastoamiseen tottunut, eikä nälkää tunne, ellei katsele ruokareseptejä, tai haistele toisten ruokaa.
On tärkeää pitää itsensä toiminnassa koko ajan, niin ei paljon edes huomaa, että paastoaa.
Paaston alussa pitää hiukan varoa alhaista veren sokeria, mutta se tasaantuu pian.
Aikaisemmin olen ollut töissä normaalisti paaston aikana, mutta nyt eläkeläisenä minun ei tarvitse, vaan voin ottaa paaston vähän rennommin.
Kerron tässä muistiinpanojani vuoden 2017 alussa pitämästäni paastokuurista:
Paasto alkoi ensimmäinen päivä tammikuuta. Painoni oli silloin 107 kiloa, aivan liikaa. Verenpaineeni oli 130/85.
5/1 oli minun viides paastopäiväni. Koska en juuri juonut mitään ensimmäisenä kahtena päivänä, vältyin päänsäryltä. Olen toimittanut päivän askareita normaalisti, vaikka en olekaan juuri raatanut. Kävelin eilen pari kilometriä kaupungilla, muuten olen ajellut autolla, ja kirjoittanut Internetiin.
Veren sokeri oli 5,8 mmol kolmantena paastopäivänä, joten vaikuttaa siltä, että minun kehoni pitää huolta, ettei tule alhainen sokeriarvo. Voin hyvin niinkuin useimmiten paaston aikana. En tunne itseäni helposti ärsyyntyväksi, olen pirteä päivällä, ja nukun paremmin yöllä.
Koska palaminen on kehossa säästöliekillä, niin nyt talvella on helppo tuntea vilua. Pidän jalkani lämpöisinä, mutta vältän villapaitaa, ja tyydyn T-paitaan sisällä. Koska kylmyys lisää energiankulutusta, kenties laihdun nopeammin.
Joka kilo, josta pääsen eroon, merkitsee vanhoista varastoista eroon pääsemistä. Arvaan, että paino nousee taas kuurin loputtua, niinkuin normaalisti, mutta se mitä tulee, on uutta kudosta. Eikö se ole sama kuin nuortuminen?
Tänään on 13/1 -17, siis kolmetoista päivää on kulunut paaston alusta. Aikaisemmin olen aina ollut ansiotyössä paaston aikana, joten tuntuu vähän luksukselta. Taloustöitä on, kuten tavallisesti, enkä suinkaan lepäile sängyssä, mutta minulla ei ole niin paljon pakollisia töitä.
Eilen ja toissapäivänä satoi lunta kymmenen senttiä, ja siitä sai hiukan puuhaa, vaikka käytinkin autoa avuksi meidän 70-metrin sivutiellä tasoittamaan lumen pyörien alla.
Aamulla kävin ostoksilla, ja nyt kirjoittelen vähän.
Paastoaminen on sujunut mutkattomasti. Unohdan, etten syö, elämä tuntuu normaalilta, paitsi että tunnen itseni epätavallisen pirteäksi. Usein yöllä mietiskelen, mistä voisin kirjoitella jotain heti kun aamu valkenee. Kun nukun, nukun hyvin, mutta herään sitten ja mietiskelen asioita ennen aamua.
Viime päivinä on tuntunut siltä, että kasvojen iho kiristäisi hiukan. Luulisin että se johtuu siitä, etten kuurini aikana ole nauttinut mitään valkuaisaineita, kehoni käyttää varmaan hyväkseen kaikki tarpeettomat valkuaisjätteet, joita on kertynyt kudoksiin iän mukana.
Aivoissa voi esimerkiksi tulla soluihin jätekeräytymiä, jotka vuosia myöhemmin voisivat johtaa dementian kehittymiseen, ja sitä en toivo saavani.
Monet luulevat, että lihakset rappeutuvat, ellei saa valkuaista paaston aikana. Se ei pidä paikkaansa! Se johtuu siinä tapauksessa liikunnan puutteesta.
Muistan, kun joskus kaksikymmentä viisi vuotta sitten paastosin kuukauden. Viimeisenä paastopäivänäni menin voimistelusaliin ja käytin siellä eri vempeleitä ja laskin kuinka paljon painoja sain siirrettyä viidessä minuutissa: Jaloilla työnsin 150 kg x 30, vedin käsillä, nostin painoja, yhteensä kahdeksan tonnia. Se merkitsi vähintään 25 kiloa joka sekuntti viiden minuutin ajan. Kenties olin hiukan vahvempi silloin.
Keho ottaa käyttöön ne valkuaisaineet, jotka muutoin ovat olleet vain rasitteina soluissa. Ihminen puhdistuu.
Olen tähän asti juonut enimmäkseen mehua, jossa on ollut äärimmäisen vähän kalorioita,
2kcal/ dl. Ajattelin alun perin juoda myös vihannesmehuja, mutta sitten ajattelin kokeilla täysin suolatonta kuuria, olisiko se yhtä hyvä. En siis ole nauttinut mitään suolaista. Kerran keitin kaalin lehtiä, ja join keitinveden, ilman suolaa.
Olen myös juonut tuoremehua kolme litraa tähän mennessä. Ostin tänään kevytmehua, jossa on 30 kal/dl. Ajattelin juoda sitä litran päivässä.
Verenpaineeni on hämmästyttänyt minua. Minulla on normaalisti ollut alhainen verenpaine, joskus vain 110/70. nyt verenpaineeni on korkeampi, joskus jopa 160/120. Samalla tunnen olevani täynnä energiaa. Liekö tuo kehon tapa korvata pienempää nestemäärää verenkierrossa, koska en ole syönyt suolaa.
Aamilla olen mitannut 130/90, 140/100. Jännä seurata mihin se johtaa, voin hyvin.
Paino sitten? Painoin 107 aloittaessani kuurin, tänä aamuna oli painoni 96,5 kiloa.
En usko laihtuvani yhtä nopeasti koko ajan, painon putoaminen hidastuu kuurin edetessä.
Luulisin että kylmä ilma auttaa laihtumaan, meillä on öisin usein vain viisitoista astetta makuuhuoneessa. Keho haluaa noin 37, joten palamisen tarvitsee nopeutua.
Kirjoitin toisessa kohden hengityksen haisemisesta. Tämä kuuri osoittaa, että se mitä olen kirjoittanut, pitää paikkansa. Minun hengitykseni ei ole alkanut haista, vaikka paastoankin. Monien hengitys lemuaa paaston aikana, kun kielen päälle tulee enemmän bakteereja. Jos ne tapetaan voimakkaalla tahnalla, niin suuhun tulee bakteerien hautausmaa.
Toiset ovat yrittäneet selittää asian sanomalla, että myrkyt kehosta erittyvät kielen kautta paaston aikana.
Eikö tuo olisi varsin epäjohdonmukaista: kuka haluaa pitää kieltään ulkona suusta ja antaa myrkkyjen valua suupielistä!
Kaikkihan nielevät sen, mitä kieleltä erittyy, joten silloinhan myrkyt eivät häviäisi minnekään.
20/1 -17 Tänään täytän 66 vuotta. Ajattelin juhlia juomalla tuoremehua kevytmehun asemasta. Kahdenkymmenen päivän aikana olen saanut itseeni ekhä 200 kcal/päivässä, josta seurauksena painoni oli tänä aamuna 94,5 kiloa. Olen siis laihtunut 12 kiloa, ja sen huomaa itsekin. Jos olisi ollut parempi ilma ulkona, mutta on niin kosteaa.
En ole saanut itseeni grammaakaan valkuaista. Monet uskovat tarvitsevansa proteiinijuomia paaston aikana, jolloin heidän kehossaan pysyvät proteiinit vain rasituksena.
Suolaa en ole myöskään käyttänyt. En tunne tarvitsevani.
Minua kiinnostaa verenpaineeni. Aamulla herätessäni paine on vain 110/80, mutta kun nousen jalkeille, paine nousee tarpeen mukaan, vaikka 120/90 tai 130/100. Ero ylä- ja ala-arvon välillä on pieni, vain noin 30 mm/hg, mistä päätellen minun verisuoneni ovat hyvin joustavat.
Muistan, että minulla kaksikymmenvuotiaana oli veren paine 120/70, joten verisuoneni ovat paremmassa kunnossa nyt, kuin silloin.
Paaston aikana tahtoo ylemmän ja alemman paineen välinen ero pienetä, alempi arvo nousee, ylempi laskee, verisuonten tullessa joustavammiksi.
Se, joka väittää, että korkea alapaine on vaarallista, ei ole ymmärtänyt, kuinka paine toimii.
Alemman paineen tulee olla lähellä ylempää. Ylempi paine ei saa nousta liikaa. Iso ero painearvojen välillä viittaa verisuonten kalkkeutumiseen.
Koska saan päivittäin vain vähän kaloreja, en tunne nälkää. Kaloreita täytyisi saada vähintään viisisataa, jotta nälän tunne palaisi.
1/2 -17 Tänään on jo helmikuu alussa, enkä ole tänä vuonna vielä syönyt kertaakaan. Eilen oli minun 31. paastopäiväni, ja tavoite on saavutettu. Aloitin ruokaan totuttelemisen eilen, syömällä palan leipää ilman päällysteitä, ja maistoin hiukan vegetaarisia pihvejä, joita olin tehnyt. Sain itseeni ehkä sata kaloria.
Tällä kuurilla sain itseeni parisataa kaloria päivässä, siis olin paljon nälkärajan alapuolella.
Olen toiminut normaalisti, tehnyt mitä tarvitaan, enkä ole kärsinyt päänsärystä, eikä ole ollut muita ongelmia. Joskus kyllä, kun olen ollut kumartunut, ja oikaissut itseni nopeasti, olen tuntenut hiukan huimausta, mutta se on hävinnyt saman tien.
En tunne itseäni heikoksi. Eilen leikkelin jonkun verran oksia pensaista, tänään tunnen halua tehdä jotain muuta.
Verenpaineeni oli aamulla 125/85.
Olen tyytyväinen kuuriini. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että paino tulee pian takaisin, ellei ole varovainen.
Tuntuu kivalta, kun on päässyt eroon viidestätoista rasvakilosta näin lyhyessä ajassa.