Siinton kotisivu
Liskot ovat vaihtolämpöisiä, ihmiset eivät!
Taisit vähän hymähtää kivikauden metsästäjän kuvalle edellisellä sivulla. Ei kai nykyaikana kukaan niin tyhmä ole?
Kuitenkin kuumepotilaita hoidetaan usein kivikauden systeemillä.
Lisko on vaihtolämpöinen. Kun se haluaa ruumiinlämpönsä nousevan, se menee loikoilemaan auringossa. Sillä ei ole juuri omaa lämmöntuotantoa.
Periiaate on yksinkertainen: kun ulkopintaa lämmitetään, niin sisäinen lämpö myös nousee. Jos on liian kuuma, lisko ryömii varjoon.
Ihminen sen sijaan on tasalämpöinen, koska hänellä on aktiivinen lämmönsäätely.
Jos tulee oltua liikaa auringossa, ihminen hikoilee ja naama tulee punaisemmaksi, hengitys kiihtyy, pulssi nopeutuu, tulee jano ja tekee mieli päästä varjoon, ettei tule lämpöhalvausta. Tällainen tila on nimeltään HYPERTERMIA, ylilämpö.
Vastaavasti taas kylmässä keho pyrkii vähentämään lämpöhukkaa. Jalat tulevat kylmemmiksi, kun niissä verenkierto vähenee ja suonet supistuvat. Nenä menee tukkoon, pulssi kiihtyy, vilunväreet käyvät selkää pitkin. Veri vetäytyy lämpimään yläruumiin alueelle. Tätä kutsutaan nimelläHYPOTERMIA, alilämpö.
Kuume ei ole alilämpöä eikä ylilämpöä!
Joskus kuulee kun pikkulasten vanhemmat keskustelevat: " Kun meidän kuopus on oikein päässyt vauhtiin ja juoksee, niin silloin sillä on kuumetta!"
Aivan väärin! Jos kuopuksella olisi kuumetta, hän olisi väsynyt ja rauhallinen, ja pyrkisi äidin syliin. Lapsi, joka juoksee kauan, tulee ylilämpöiseksi, ja hänen tulee rauhoittua. Vaikka lämpömittari näyttäisi 39,2 astetta, ei se silti ole kuumetta, ainoastaan korkeaa ruumiinlämpöä, hypertermiaa.
Afrikassa voi maratonin juoksija lämmetä niin että veri saattaa hyytyä olkapäillä kuumuudessa, ja muodostuu veritulppia.
Kummassakin tapauksessa keho pyrkii alentamaa lämpöä.