Siinton kotisivu
Unilääkkeistä ja vähän
muustakin:
Kahdeksankymmenluvulla jotkut lääkärit määräsivät epilepsialääkettä rauhattomille dementeille vanhuksille. Se toimi varsin hyvin, potilas tuli joskus liiankin rauhalliseksi, koska tuo lääke viipyy kauan kehossa, ja siitä syystä veren lääkepitoisuus kasvoi päivästä päivää, tehden potilaan apaattiseksi ja melkein liikkumattomaksi.
Siinä vaiheessa lääkäri yleensä otti tuon lääkkeen pois kokonaan, sen sijaan että olisi määrännyt pienemmän annostuksen, esimerkiksi yhden tabletin joka kolmas päivä, ja jos sekin olisi ollut liikaa, olisi jonkun tabletin voinut jättää väliin.
Unilääkkeistä jotkut ovat tarkoitetut vain pikaista nukahtamista varten, ettei seuraavana päivänä tuntuisi jälkivaikutusta (häng over).
Otetaanpa esimerkiksi Stilnoct:
Se tulee ottaa samalla kun painaa päänsä tyynyyn, niin se ehkä saa sinut nukahtamaan,
Ellet nukahda, niin muutaman tunnin päästä tunnet, että nukkuminen on mahdotonta. On näet niin että kun lääkkeen lyhytaikainen vaikutus on ohi, tunnet vain kehon reaktion tuota vierasta ainetta vastaan: olet pirteä, ja uni pakenee.
Jos muistat kuvan aasista joka polkee sinua alaspäin, niin kenties muistat, ettå lisäämällä annostusta saat sen lääkkeen lupaaman vaikutuksen jonkun aikaa. Otat siis kaksi tablettia voidaksesi nukahtaa, ja kenties lääkärisi myöskin suostuu siihen.
Kuitenkaan ei kestä kauan, kun huomaat, ettet saa unta edes kahdella tabletilla, vaan päinvastoin olet pirteä ainakin koko aamuyön.
Lääkärisi kenties määrää sinulle toista lääkettä, Zopiklon.
Se on myös otettava lähellä nukkumaanmenoa, jotta se vaikuttaisi.
Jos käytät enemmän kuin pari viikkoa, huomaat, että ei se enää autakkaan yhtä hyvin, mutta samalla mielesi tekee saada tuota lääkettä, ja mieluummin lisätä annostusta.
Et edes huomaa, että tunnet itsesi ärtyisemmäksi päivisin, etkä halua millään lopettaa tuon lääkkeen käyttöä. koska se juuri ottamisen jälkeen tuntuu rauhoittavan sinua.
Olet jälleen saanut aasin kannettavaksesi: mitä kauemman käytät, sitä vaikeampi sinun on päästä siihen tilaan, mikä sinulla oli ennenkuin aloit käyttää unilääkkeitä. Et saa nukuttua, mutta et usko selviäväsi ilman.
Jos lopetat lääkkeen käytön, et saa muutamaan yöhön unen häiventäkään silmiisi, tunnet itsesi rauhattomaksi, kenties vapiset. Saat maksaa takaisin ne yöt jolloin sait paremmin nukuttua.
Kuitenkin parin viikon päästä tuo aasi, joka on ollut kannettavanasi, poistuu. Sinun kehosi ei enää reagoikaan nukuttavaan lääkkeeseen lisäämällä pirteyttä. Voit alkaa taas alusta.
Koska keho lisää aktiivisuutta vastareaktiona unilääkkeisiin, niin tee päinvastoin: Juo kahvia tai teetä aikaisin aamulla, jolloin kehosi piristyy päiväksi. Älä juo kuppiakaan kahvia tai teetä myöhemmin päivällä, jolloin tuo piristävä vaikutus katoaa illaksi.
Juo vaikka kaakaota tai mehua myöhemmin, ja tunnet. että sinua väsyttää, ja että on ihana päästä nukkumaan.
Epilepsialääkkeetkään eivät sovi kaikille, ja on hyvä tietää vähän niiden vaikutuksesta.
Kerran eräs potilas sai epilepsiakohtauksen ensimmäistä kertaa. Hänet lähetettiin sairaalaan tutkittavaksi, ja hän palasi meidän osastolle epilepsialääkitys mukanaan.
Joka päivä näimme että hänen tilansa huononi. Hän joka oli ollut aika pirteä, ei enää jaksanut nousta ylös sängystä, eikä edes syödä. Kysyin lääkäriltä, voisiko tuo johtua epilepsialääkkeestä, mutta lääkäri oli sitä mieltä että sairaalan teho-osastolla tiedettiin paremmin. Itse olin nähnyt samanlaisia sivuvaikutuksia muillakin potilailla.
Lopulta potilas oli niin huonossa kunnossa, että henkilökunta kieltäytyi syöttämästä häntä.
Jätin tarkoituksella epilepsialääkkeen antamatta, mutta jatkoin veden antamista teelusikalla potilaalle. Potilas sai vettä kun olin töissä, mutta kun olin päivän vapaana, oli vaikea saada potilasta nielemisen alkuun.
Huomasimme kuitenkin, että tämä potilas alkoi piristyä, ja pian hän pääsi takaisin rullatuoliinsa istumaan, ja hän vieläpä alkoi syödä itse.
Hän eli pari vuotta lisää, eikä saanut epilepsialääkettä, eikä kohtauksia.