Siinton kotisivu
Laxoberon
Tyypillnen esimerkki lääkkeiden vastavaikutuksesta on Laxoberon, jota usein käytetään joko tabletteina tai tippoina ummetuksen hoitoon.
Ohjeissa varoitetaan käyttämästä enempää kuin viikon ajan kerrallaan. Onko syynä lääkkeen myrkyllisyys? Ei ole.
Syynä on se että keho reagoi tähän aineeseen hyvin pian taistelemalla sitä vastaan. Aikaisemmin on tätä käytetty runsaasti varsinkin vanhusten ummetuksen hoitoon. Monille sitä on jopa määrätty annettavaksi viisi - kymmenen tippaa päivässä vuosien ajan.
Koska olen joutunut tällaisia potilaita hoitamaan, olen nähnyt sellaisen annostuksen järjettömyyden. Lukuisia ovat ne potilaat, joiden suolisto on lakannut toimimasta juuri Laxoberonin vuoksi.
Koska tämä aine kiihoittaa suoliston toimintaa, jopa niin, että saa kouristuksia, niin keho rupeaa vastustamaan sitä jo viikon, parin kuluessa. Lopputulos on ettei ulostaminen tahdo onnistua sitten millään.
Silloin ei auta kuin ottaa latexhansikkaat käteen ja poimia ulostus pois sormilla, tai antaa peräruiske.
Ummetus tulee hoitaa ruokavaliolla. Monen ruoka on niin puhdistettu kuiduista, ettei niitä juuri löydy. Kun lähes kaikki imeytyy pois suolesta, niin jää vain hiukan jäljelle, ja muodostuu kovia kuulia, jotka kasaantuvat peräsuoleen ja tekevät kipeää, jos yrittää saada niitä ulos.
Jos ulostaminen koskee, sulkijalihas puristuu tiukkaan, eikä asiasta tule mitään.
Jos ottaa salvaa ja voitelee peräaukon, sulkijalihas laukeaa jännityksestä, ja silloin voi ehkä onnistua, tai sitten pitää toisen poimia ulostus pois.
Kerran minulla oli joku pirteä mummeli potilaana. Lääkäri oli määrännyt hänelle Laxoberonia kahdeksan tippaa päivässä jatkuvana lääkityksenä ummetukseen.
Tästä oli seurauksena se että rouvan vessassakäynnit olivat tuloksettomia.
Hän ehdotti minua hankkimaan jonkunlaisen koukun, jolla ulostuksen saisi vedettyä pois.
"Eipä tehdä niin", sanoin. "Lopetetaan sen sijaan Laxoberonin käyttö, niin tilanne paranee!"
Hän tarvitsi apua joitakin kertoja tämän jälkeenkin, mutta kuukauden kuluttua hän selvisi vessassa ilman apua.
Ummetus oli poissa.
Ei ole hyvä varastoida viikon ulosteita paksusuoleen. Suolen seinät ärsyyntyvät, johtaen pahimmassa tapauksessa syövän kehittymiseen. Sitä paitsi ruoan mädätessä suolessa kehittyy hajoamistuotteita, jotka eivät ole terveydelle hyödyllisiä.
Kuvan tapauksessa ne vähäiset kuidut, joita ruoassa on ollut, ovat muodostaneet kovia kuulia, jotka ovat kerääntyneet peräsuoleen Joku kuula on sisäksi koteloitunut yhteen paksusuolen monista mutkista.
Kuvan henkilön täytyy saada sulkijalihas avautumaan, mikä on vaikeaa samalla kun se refleksinomaisestu puristuu kiinni.
Paljon parempi on lisätä ruoan kuitupitoisuutta syömällä kokojyväviljaa, hedelmiä, vihanneksia, ja vaikkapa ostamalla kuituja vehnänleseiden muodossa.
Silloin paksusuoli ei ole tämän näköinen, vaan seinämät oikeavat, ja sisältö vaihtuu joka päivä.
Luonnonkansoilla monet suolistosairaudet, kuten haavainen paksusuolentulehdus, Croonin tauti, ja syöpä, ovat tuntemattomia käsitteitä. Ne ovat sivistyksen tuomia ongelmia.
Koska ihminen muodostaa sappea monta desilitraa päivässä, niin kaikki sappi ei tule käytetyksi rasvan sulattamiseksi ohutsuolessa, tai imeydy ohutsuolen seinän läpi takaisin, vaan osa joutuu paksusuoleen. Jos paksusuoli on tyhjä, tuo sappi ärsyttää suolen seinämiä, ja imee itseensä nestettä, aiheuttaen ripulia. Myös siksi on tärkeää, että paksusuoli tyhjenee mieluummin parikin kertaa päivässä.
Monella ihmisellä ulostus on päiväkausia paksusuolessa mätänemässä, jolloin siitä imeytyy kaikenlaisia jäteaineita verenkiertoon, myrkyttäen elimistön.
Kun lisäät kuitujen määrää tarpeeksi, ja juot vastaavasti enemmän vettä, huomaat kenties, että päänsärkysi häviää, tai muuten tunnet itsesi pirteämmäksi paksusuolen toimiessa niinkuin on tarkoitus.
