Kaikki haluavat hienot hampaat. Niin minäkin, vaikka hampaani eivät ole aivan täydellisessä järjestyksessä. Pääasia on että ne ovat terveet.

​

Tilanne olisi voinut ollut toinen. Kun olin teini-ikäinen, minulla ei ollut vapaata hampaidenhoitoa 60-luvulla, eikä perheessämme ollut liioin rahaa hammaslääkärille.

Sain useita reikiä hampaisiini. Taisin olla 21 vuotta, kun vihdoin pääsin hammaslääkärin käsittelyyn, ja sain amalgamipaikkoja hampaisiini.

​

En lapsena välittänyt paljoa hampaiden hoidosta. Taisin harjata niitä enimmäkseen  siksi, että en olisi erilainen. Kun olin seitsemäntoista, hampaat ja suun raikkaus tuli tärkeäksi, olihan luokassa monta kaunista tyttöä. Aloin hangata hampaitani joka aamu ja ilta, ja hammastahna oli tärkeä.
Pian huomasin jotain, mitä en ollut ennen havainnut: minun hampaani alkoivat haisemaan. Varsinkin aamuisin, kun heräsin, tuntui tuo mädännyt haju. Hammastahnakaan ei tuntunut riittävän, ostin Vademecum-suuvettä ja kokeilin sitä.

Vademecum on latinaa ja tarkoittaa: kävele minun kanssani. Tosiasiassa hengitykseni haisi vielä enemmän, joten ei tainnut kukaan sen tähden kaivata seuraani. Outoa, etten ennen ollut huomannut lapsuusvuosinani, että hengitys olisi haissut!

​

Lisäksi huomasin, että minulle tuli hammaskiveä, jota minulla ei aikaisemmin ollut. Kai se osaltaan oli tekemässä reikiä hampaisiini. Kun sitten myöhemmin pääsin hammaslääkäriin, kysäisin syytä hammaskiveen, mutta en saanut selvyyttä. Hampaiden hajusta en halunnut kysyä, koska hammaslääkärin hengitys haisi enemmän kuin minun.

​

En nyt muista tarkalleen, mutta se oli joskus 80-luvulla, kun kuulin television uutisista jotain hammastahnojen yhteydestä ientulehdukseen.

Kenties olin ainut joka reagoi: lopetin hammastahnan käytön, ja harjasin hampaitani vain vedellä.

Ei kestänyt kauaakaan, kun tuo epämiellyttävä haju katosi, minun hampaani eivät haisseet aamulla eikä illalla. Pian huomasin, että myös hammaskivi hävisi pois.

​

Monta vuosikymmentä on vierinyt tuosta ajasta. Olen käynyt neljä-viisi kertaa hammaslääkärillä hampaiden tähden: Yksi paikka irtosi kaksikin kertaa, yhden viisaudenhampaan olen vedättänyt pois, ja joitakin keroja olen viime vuosina käynyt lähinnä vain näyttämässä hampaitani. Joten olen selvinnyt tosi vähin kustannuksin.

Joku vuosi sitten ajattelin että ehkä olisi hyvä käväistä hammaslääkärillä kymmenen vuoden tauon jälkeen. Hammaslääkäri läksytti minua viisi minuuttia siitä, että en ollut tullut aikaisemmin, ja että säännölliset käynnit ovat tärkeitä.

Kun sitten hampaitani oli röntgattu, silloin oli lääkärin vuoro hämmästyä, ja hän pyysi hoitajan myös katsomaan: "Katso tätä! Ei ole mitään uusia reikiä, ei hammaskiveä, ei ientulehdusta, hampaat ovat loistokunnossa!"

​

Hoitaja raaputteli hampaitani muodon vuoksi: "Sinä olet hoitanut hampaasi hyvin!"

"Uskaltaisinkohan paljastaa, että olen harjannut vain vedellä", vastasin.

​

"Pääasia on että olet harjannut säännöllisesti", hän sanoi.

​

En halunnut tuhota mitään sanomalla, että olen enimmäkseen harjannut vain kun hampaani ovat saaneet hiukan liikaa bakteereja pinnalleen. Siis kun olen halunnut niiden näyttävän valkoisilta.

​

Se että minun hampaani eivät haise, on antanut minulle lisää varmuutta toisten ihmisten läheisyydessä. Kaikki kaipaavat läheistä kontaktia, mutta mitä hienompi yhteisö, sitä epävarmemmiksi ihmiset tuntevat itsensä: "Entä jos joku huomaa että minun hengitykseni haisee?"

​

Monessa maissa pussataan ja halaillaan, mutta hammastahnaa ei juuri käytetä. Tai ehkäpä juuri siksi!

​

​