AJASTA    IKUISUUTEEN

                      YLÖSNOUSEMUS
Ylösnousemus on tapahtuma, johon viitataan monessa tekstissä:
Matt.12:41 och Luuk.11:32 Niniven asukkaat NOUSEVAT TUOMIOLLE yhdessä tämän sukupolven kanssa ja langettavat sille tuomion
Luuk.11:31 Etelän kuningatar HERÄÄ TUOMIOLLE yhdessä tämän sukupolven ihmisten kanssa ja langettaa heille tuomion.
Matt.22:30-32 Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa. Mutta ylösnousemuksesta puheen ollen - ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on teille sanonut: Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala? Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. (vertaa Mark.12:24-27, Luuk.20:34-38)
Luuk.14:14 sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat HERÄTETÄÄN kuolleista

Raamattu kertoo kahdesta ylösnousemuksesta:
Joh.5:28,29 Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan - hyvää tehneet ELÄMÄN YLÖSNOUSEMUKSEEN, pahaa tehneet TUOMION YLÖSNOUSEMUKSEEN.
Ylösnouseminen ei tapahdu kuollessa, vaan kuolleet herätetään yhdessä VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ:
Joh.6:39 ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ HERÄTÄN HEIDÄT kaikki.
Joh.6:40 Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ minä HERÄTÄN hänet.
Joh.6:44 Sen, joka tulee, minä HERÄTÄN VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ
Joh.6:54 sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ minä HERÄTÄN hänet
Joh.11:23,24 Jeesus sanoi: "Veljesi nousee kuolleista." Martta vastasi: "Tiedän kyllä, että hän nousee VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ, YLÖSNOUSEMUKSESSA"
Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen viidestoista luku käsittelee yksityiskohtaisesti ylösnousemusta. Ylösnousemus on ainoa keino välttyä joutumasta tuhoon (jae 18), ja se tekee uskovaisen elämän mielekkääksi (jae 19).
Kristuksen omat herätetään eloon Hänen tullessaan (jae 23)
Pelastetut saavat uuden ruumiin. He eivät ole henkiä vaan heillä tulee olemaan samanlainen keho kuin Jeesuksella ylösnousemuksen jälkeen (jae 48).
Katoavasta uskovasta tulee katoamaton, kuolevaisesta tehdään kuolematon (jae 54)
Synnintekijöille ei luvata kuolemattomuutta, vain uskoville.


JEESUKSEN TULO ja MAAILMAN LOPPU

Opetuslapset kysyivät kerran Jeesukselta: "Sano meille, milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman (aion=aikakausi) lopusta?"
Vastauksessaan Jeesus kertoo Jerusalemin hävityksestä, sodista, vainoista, maanjäristyksistä, vääristä profeetoista, sekä niistä, jotka väittävät Jeesuksen tulevan salassa vain jollekin määrätylle alueelle. Kaikkea tällaista tullaan esittämään ennen Jeesuksen takaisintuloa (Matt.24:4-26). Jeesus ei sanonut, että nuo ilmiöt olisivat lopun merkkejä, vaan päinvastoin hän varoitti meitä luulemasta, että joku sota tai luonnonmullistus olisi maailman loppu: "Te kuulette taistelun ääniä ja sanomia sodista, mutta ÄLKÄÄ ANTAKO SEN PELÄSTYTTÄÄ ITSEÄNNE. Niin täytyy käydä, mutta VIELÄ EI LOPPU OLE KÄSILLÄ (Matt. 24:6). Niistä, jotka väittävät Jeesuksen tulevan salaa, hän sanoo: "älkää uskoko!" (jakeet 23-26)
Jeesuksen paluuta verrataan salaman leimahdukseen (jae 27). Jos haluaa korostaa jotain mikä näkyy kauas, eikä jää keneltäkään huomaamatta, niin tuskin on parempaa vertauskuvaa kuin salama. Silti monet ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei hänen tuloaan voi nähdä. He viittaavat jakeeseen 39, joka kertoo vedenpaisumuksen tulosta: "Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät mennessään." Kyllä vedenpaisumus huomattiin varsin hyvin, ei se mikään salainen tulva ollut. Oli vain liian myöhäistä pelastautua, kun sade alkoi.
Samalla tavoin Jeesuksen tullessa monet ihmiset tulevat yllättymään. He eivät ole varautuneet siihen. Heidän olisi täytynyt tehdä valintansa jo aikaisemmin; jos ihmiset saisivat tehdä ratkaisunsa vasta kun he näkevät Jeesuksen tulevan kirkkaudessaan, silloin heidän valintansa ei olisi vapaa, vaan olosuhteiden sanelema pakkopelastautuminen.

Raamattu sanoo selvästi:
"Silloin taivaalle ilmestyy Ihmisen Pojan merkki. KAIKKI MAAN SUKUKUNNAT puhkeavat valituksiin, kun NÄKEVÄT Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. SUUREN TORVEN SOIDESSA hän lähettää enkelinsä neljälle ilmansuunnalle kokoamaan kaikkialta, maan kaikista ääristä ne, jotka hän on valinnut."(Matt.24:30, 31)

Jos väitetään Jeesuksen tulevan salaa noutamaan omiaan, miksi Jeesus sitten sanoo kaikkien näkevän hänen tulemisensa? Eivät kai Jumalan omat rupea valittamaan, vaan iloitsemaan. Jumalattomat sen sijaan joutuvat pakokauhun valtaan. Ilmestyskirja antaa tuosta tilanteesta tällaisen kuvan:
"Taivas hävisi näkyvistä kuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät paikaltaan. Maan kuninkaat, ylimykset ja sotajoukkojen johtajat, rikkaat ja mahtavat miehet ja kaikki muut, niin orjat kuin vapaat, piiloutuivat luoliin ja vuorten rotkoihin ja huusivat vuorille ja kallioille: Kaatukaa päällemme, kätkekää meidät valtaistuimella istuvan katseelta ja karitsan vihalta! Heidän vihansa suuri päivä on tullut - kuka voi sen kestää?" (Ilm.6:14-17.
Vertaa myös edellisiä jakeita 12,13 sekä Matt.24:29. Ne kertovat Jeesuksen tuloa edeltävistä luonnon merkeistä.)

Jeesuksen tulo on yllätys, kuin murtovarkaan tulo keskellä yötä. Kun isäntä herää kolinaan, niin varas on jo sisällä. Varkaan kenties saa ajettua pakoon, mutta Jeesuksen tuloa ei voi siirtää toiseen ajankohtaan.

Pietari käyttää samaa vertauskuvaa:
"Herran päivä tulee kuin varas. SINÄ PÄIVÄNÄ TAIVAAT KATOAVAT JYLISTEN, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan.Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa - tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta." (2.Piet.3:10-12)
Ei Pietari kerro mistään salaisesta tapahtumasta, vaikka hän vertaakin varkaan tuloon yöllä! Kun Jeesus sanoi: "toinen otetaan, toinen jätetään" (Matt.24:40,41), hän ei sanonut sen tapahtuvan salassa, vaan "suuren torven soidessa" (Matt.24:31).

Jae, mitä usein käytetään "todistamaan" salaista ylösottoa, on Ilm.3:10:

"Sinä olet tarkoin seurannut sanaani ja kestänyt, ja siksi minä puolestani tarkoin varjelen sinua ja pelastan sinut siitä koetuksen hetkestä, joka kohtaa koko maailman ja panee koetteelle maan asukkaat."
Tämä käännös ei ole alkutekstin kanssa yhtäpitävä. Tässä on kreikan kielessä sana "tereo" joka tarkoittaa esimerkiksi käskyjen PITÄMISTÄ, NOUDATTAMISTA; HUOMIOIMISTA , SÄILYTTÄMISTÄ. Se esiintyy kaksi kertaa. Ensin ilmaisussa "tarkoin seurannut sanaani" ja sitten myös "tarkoin varjelen sinua". Sanoja "ja pelastan sinut" ei alkutekstissä esiinny.

Sen sijaan sanotaan sanatarkasti: "Koska sinä pidit minun kärsivällisyyteni sanan, minä myös pidän (suojelen) sinut ulos koetuksen hetkestä." Ei tässä puhuta sanallakaan tempaamisesta, vaan huolenpidosta. Sitä paitsi monet ovat sitä mieltä, että tämä sanoma Filadelfian seurakunnalle ei ole erikoisesti lopunajalle, vaan Laodikean sanoma tulee viimeiseksi (Ilm.3.luku).

Katsotaanpa, miten tuota sanaa "tereo" käytetään eräässä toisessa jakeessa, Joh.17:15:
"En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta."

Tereo-sanan muoto "tereses" on käännetty sanalla "varjelisit". Sen sijaan "ottaisit pois" on kreikaksi "ares", siis kokonaan toinen sana.

Palatkaamme takaisin aikaisemmin tutkimaamme lukuun, 1.Kor.15:51,52:
"Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme."
Ne uskovat, jotka ovat elossa Jeesuksen tullessa, muuttuvat yhtäkkiä , kuolleet heräävät eloon, ja yhdessä he näkevät Herramme takaisintulon taivaan pilvissä.

Samaa kertoo 1.Tess.4:13-18:
"Tahdomme veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan.
Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla."
Paavali tunsi vain yhden yhteisen uskovien ylösnousemuksen, ei mitään salaista tempausta, jolla vainotut silloin elävät uskovat olisi temmattu pois vaikeuksista jo ennen yleistä näkyvää ylösnousemusta.
Tämä ylösnousemus on vain pelastuville. Ei yhdessäkään näistä teksteistä luvata pahantekijöille mitään osallisuutta tähän ylösnousemukseen. Ne, jotka ovat jo kuolleet, saavat jatkaa lepoaan haudassa, kunnes heidän on aika nousta tuomiolle. Ne taas, jotka silloin elävät ilman Jumalaa, etsivät turvaa kallioiden kätköstä, ja varmaan myös nykyajan pommisuojista, mutta se ei auta, sillä "taivaat katoavat jylisten", mikä voisi ehkä tarkoittaa sitä, että ilmakehä maan ympäriltä otettaisiin hetkeksi pois (2.Piet.3:10). Vuoret ja saaret siirtyvät paikoiltaan (Ilm.6:14). Heille käy kuin "vääryyden ihmiselle" (2.Tess:2:8), jonka "Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella."

        KAKSI YLÖSNOUSEMUSTA
Olemme aikaisemmin tutkineet, mitä tapahtuu Jeesuksen tullessa takaisin noutamaan omiaan. Olemme nähneet, kuinka ne Jumalan lapset, jotka ovat kuolleet, herätetään, ja yhdessä silloin elossa olevien uskovien kanssa nousevat Herraa vastaan yläilmoihin. Ne, jotka jäävät maan päälle, saavat surmansa hetkessä, ei kukaan jää henkiin. Voimme lukea tapahtumista Ilmestyskirjasta (19:19-21). Jumalattomat ihmiset ovat nousseet sotaan Häntä vastaan, josta sanotaan, että hän paimentaa kansoja rautaisella sauvalla (Ilm.12:5 och 19:15). Tuo valkoisella hevosella ratsastava kuninkaiden Kuningas, Jeesus Kristus, on voittava taistelun. Peto ja väärä profeetta heitetään tuliseen järveen. Huomaa, että tässä ei puhuta ihmisistä, vaan peto lienee väärän vallan, profeetta taas väärän uskonnon vertauskuva. Ne joutuvat "rikinkatkuisten lieskojen keskelle" Muistammehan, kuinka Pietari sanoi: "Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat" (2.Piet.3:10). Ihmisistä taas sanotaan: "Loput SAIVAT SURMANSA miekasta, joka lähti ratsastajan suusta, ja kaikki linnut söivät heidän lihastaan itsensä kylläisiksi." (Ilm.19:21)
Muistakaamme, että hän, joka ratsastaa valkoisella hevosella, on Jeesus, ja hänen tulemuksensa kirkkaus riittää kuolettamaan silloin hengissä olevat jumalattomat ihmiset (Ilm.6:14-17). Jotta ei olisi epäilystäkään, että he ovat kuolleet, niin Ilmestyskirjassa sanotaan, että linnut nokkivat heidät suuhunsa. Pahantekijät joutuvat tuonelaan, tiedottomuuden tilaan, missä heidän esi-isänsäkin ovat.
Siirrymme seuraavaan Ilmestyskirjan lukuun. Ilm.20:1-3 kertoo, kuinka paholainen vangitaan tuhanneksi vuodeksi. Sinä aikana hän ei voi villitä ihmisiä. Pahantekijät ovat kuolleet, pelastuneet ovat Jeesuksen luona, maa on kaaostilassa. Kenties paholainen saa katsella maailman sekasortoa, ja miettiä vielä kerran tekojaan yhden vuosituhannen ajan. Joka tapauksessa on selvää, ettei maan päällä ole ainuttakaan elävää ihmistä, ei juutalaista ihannevaltiota, ei myöskään tuhatvuotista uskovien yhteisöä, jossa suoritettaisiin pakanoiden evankelioimista. Emme voi lisätä sellaista tekstiä tähän yhteyteen; lisäilyistä varoitetaan ankarasti (Ilm.22:18).
Voinemme kuitenkin lukea Jeremian kuvauksen samasta tapahtumasta:

"Minä katselin maata - se oli autio ja tyhjä, ja taivasta - sen valo oli sammunut. Minä katselin vuoria - ne järkkyivät, ja kaikki kukkulat vapisivat. Minä katselin ympärilleni - ei ollut yhtään ihmistä, taivaan linnutkin olivat lentäneet pois. Minä katselin puutarhaa - se oli pelkkää aavikkoa, kaupungit oli revitty maahan. Tämän kaiken oli saanut aikaan Herran hehkuva viha" (Jer.4:23-26).
Pelastetut ovat valtaistuimilla (Ilm.20:4). Heidän leirinsä on Uusi Jerusalem. Maata ei ole vielä luotu uudeksi, eikä ole luultavaa, että tuo pelastettujen kaupunki olisikaan tällä planeetalla sekasorron keskellä. Uskovathan temmattiin Herraa vastaan yläilmoihin. Ilm.21:2 kertoo, että Uusi Jerusalem laskeutuu alas taivaasta. Uskovat viettävät tuhat vuotta taivaassa Jumalan luona, ja laskeutuvat sitten tämän maan päälle, kun maa luodaan uudeksi.

Ilm.20:4 kertoo, kuinka uskovat ovat heränneet eloon, ja istuvat valtaistuimille. Heille annetaan tuomiovalta. Keitä he tuomitsevat?
Kaikki pelastuksen saaneet istuvat valtaistuimilla. Uskova "ei joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään"(Joh.5:24). Juutalaista tai muuta valtiota ei ole, Uusi Jerusalem on taivaassa, ei maan päällä. Syntiset eivät ole elossa. Ainoat, joita voi tuomita, ovat ne jotka ovat kuolleet synneissään. Monet korostavat tätä aikaa uskonnollisena maallisena hallituskautena, mutta Raamattu puhuu vain tuomiovallasta, ei hallitusvallasta.

Otetaanpa joitakin jakeita:
Matt.19:28 Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. (Sanaa "hallita" ei käytetä alkutekstissä, vaan siinä sanotaan: "tuomita". Samaa sanaa käytetään Joh.8:15: "Te tuomitsette niin kuin ihmiset ainakin, minä en tuomitse ketään.")
Luuk.22:29,30 Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut. Te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni, ja te istutte valtaistuimilla ja hallitsette (alkuteksti: tuomitsette) Israelin kahtatoista heimoa.
1.Kor.6:2,3 Ettekö tiedä, että pyhät tulevat kerran olemaan maailman tuomareina? Jos te saatte tuomita maailmaa, ettekö muka kelpaa tuomareiksi vähäpätöisissä asoissa? Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitäkin - kuinka emme sitten voisi ratkaista tämän elämän asioita?
Raamatun mukaan ne, jotka Jumalan armosta ovat saaneet pelastuksen, tulevat olemaan mukana tuomitsemassa Israelin kahtatoista heimoa, koko maailmaa, vieläpä langenneita enkeleitäkin. Jos tuo aika olisi lyhyt, pelastuneet ihmiset saisivat istua aamusta iltaan tutkimassa tekojen kirjaa, jotta kaikkien pelastumattomien elämä tulisi käytyä läpi.
Nyt kuitenkin on varattu runsaasti aikaa, kokonaista tuhat vuotta. Liekö tuo aika kirjaimellinen, tai ei, yksi on varmaa: aikaa riittää taivaassa. Eivät myöskään ne ihmiset, joita tuomitaan, tunne kiirettä, sillä kuolleet eivät tiedä mitään (Saarn.9:5,10).
Miksi Jeesus, joka on saanut vallan tuomita (Joh.5:22, Apt.10:42) ei yksin tuomitse? Hänellä on siihen oikeus, mutta hän antaa kaikkien pelastuneiden olla mukana.
Jos tuomiot langetettaisiin ilman että niitä saisi tutkia tarkemmin, niin saattaisi jonkun mielessä herätä kysymys: "Oliko tuomio oikea? Minun naapurini kävi kirkossa joka viikko, hän antoi aina kaikenlaista avustusta puutetta kärsiville. Miksi hän ei ole pelastettujen joukossa? Hänen olisi pitänyt päästä sisälle ennen minua, joka en ole mitään hyvää tehnyt.!"
Koko pelastussuunnitelman tarkoituksena on ollut osoittaa, että Jumala on rakkaus, että hän on oikeamielinen, että hänen tuomionsa on oikea. Kun tuo pitkä oikeudenkäynti on ohi, silloin on ikuisiksi ajoiksi todistettu, että hän on luomiensa olentojen vapaan kunnioituksen arvoinen.

Tässä mielessä Jumala itse on myös tuomittavana:

Room.3:4 "Vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava. Onhan kirjoitettu: -Näin sinun sanasi osoittautuvat tosiksi ja sinä voitat, kun joudut oikeuteen."
Kun pelastetut laulavat Mooseksen ja Karitsan laulua, he ylistävät Jumalan tuomioiden oikeudenmukaisuutta:
Ilm.15:3,4 Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, kaikkivaltias! Oikeat ja todet ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas! Kuka ei sinua pelkäisi,Herra, kuka ei ylistäisi nimeäsi? Sinä yksin olet pyhä. Kaikki kansat tulevat eteesi ja kumartavat sinua, sillä SINUN OIKEAT TUOMIOSI ovat tulleet julki.

Jumala on luonut ihmiset vapaiksi olennoiksi. Siksi hän haluaa, että ihmiset kunnioittavat häntä vapaaehtoisesti, ja rakastavat häntä hänen luonteensa tähden, eikä pakosta. Kun nuo tuhat vuotta ovat lopussa, ja jokainen kohtalo tutkittu, kaikkiin kysymyksiin on saatu vastaus, silloin on aika panna tuomio täytäntöön.

Raamattu sanoo pelastettujen ylösnousemisen Jeesuksen tullessa olevan ENSIMMÄISEN ylösnousemuksen (Ilm.20:6).
Jos on ensimmäinen, niin on myös TOINEN ylösnousemus. Ilm.20:5 sanoo:
"MUUT KUOLLEET eivät heränneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli täyttynyt."
Voimme siis olettaa, että kun tuhat vuotta on kulunut loppuun, tapahtuu toinen ylösnousemus.

Jeesus mainitsi kaksi ylösnousemusta:
"Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan - hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen" (Joh.5:29)
.
Tuhatvuotiskauden päätyttyä ovat pahantekijät nousseet ylös haudoistaan. Missään heille ei ole luvattu kuolemattomuutta, eikä ikuista elämää. Siksi he ilmeisesti heräävät sellaisina kuin ovat olleet aikaisemmassa elämässään.
Kun paholaisella on jälleen alamaisia, ja hän näkee tuon suuren joukon, jonka luku on kuin meren hiekka, hän alkaa kapinan jälleen. Kun Uusi Jerusalem laskeutuu lähemmäksi tämän maan pintaa, paholainen yllyttää ihmiset taisteluun taivaan valtakuntaa vastaan. Hänen sydämensä ei ole muuttunut paremmaksi tuon pitkän ajan kuluessa, hän ei tunne katumusta. Eivät myöskään ihmiset kadu pahuuttaan.
Kapinamieli ei ole muuttunut. Jumala antaa pahuuden ruhtinaan käyttää vapaasti valtaansa hetken: Gog ja Magog suorittavat hyökkäyksensä, ei maallista Israelia vastaan, se on jo silloin raunioina, vaan taivaallista Jerusalemia kohti.
Profeetta Hesekiel sanoo tuosta taistelusta:

"Sinä hyökkäät minun kansaani Israelia vastaan ja peität pilven lailla koko maan. Tämä tapahtuu silloin kun aika on täysi, minä vien sinut silloin maatani vastaan, jotta kansat oppisivat tuntemaan minut. Siinä, mitä sinulle teen, Gog, minä osoitan pyhyyteni kaikkien kansojen nähden... Vuoret luhistuvat, pengermät sortuvat, ja kaikki muurit murenevat maan tasalle... Minä panen täytäntöön Gogin tuomion. Minä lähetän ruton ja vuodatan verta, minä syöksen hänen päälleen ja kaikkien hänen joukkojensa ja kaikkien häntä seuraavien kansojen päälle rankkasateita ja raekuuroja, tulta ja tulikiveä." (Hes.38: 16,20,22)

Ilmestyskirja sanoo:
"Se eksyttää niin Gogin kuin Magogin ja kokoaa kansat sotaan, ja joukkoja on kuin meren rannalla hiekkaa. Ne nousevat maan tasangolle ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun kaupungin. Mutta taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki" (Ilm.20:8,9).
"Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen" (Ilm.20:14,15).
Ihmiset saavat tekojensa mukaan (Jae 12). Joku ehkä tuhoutuu silmänräpäyksessä, toiset voivat tuntea kauemmin tuskaa. Tuntuisikin väärältä, jos sellaiset kuin Hitler välttyisivät täysin tuskalta. Kuitenkin sanotaan, että tuli TUHOAA ne kaikki!

Kenties herää mielessäsi kysymys: Kuinka kauan saa paholainen itse kärsiä tulessa? Sitä emme tiedä. Hänestä sanotaan, että hänet "heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan (alkuteksti voi myös tarkoittaa: he tuntevat vaivaa) yötä päivää, aina ja ikuisesti (alkuteksti: aikakausien aikakausiin asti)". (Ilm.20:10)
Kuolema ja tuonela ovat tarpeettomia, ne joutavat myös hävitettäviksi tulisessa järvessä (jae 14).
"Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut" (Ilm.21:4)
Muistammehan, että tulijärvi oli maan päällä Uuden Jerusalemin ympärillä. Ei se olisi mikään ihana ympäristö pelastetuille. Jumalalla onkin varalla parempaa: hän luo uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja maa, jonka päällä tulijärvi sijaitsi, ovat poissa. Merta ei uudessa maassa enää ole. Viittaako se tavalliseen mereen, vai tuliseen järveen, on vaikea tietää. Tulijärvi joka tapauksessa on poissa uuden maan päältä. Raamattu kertoo, että jumalattomista ei jää mitään jäljelle:
Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia.Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin - sanoo Herra Sebaot - eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta. Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella. Sinä päivänä, jonka minä määrään, te poljette jumalattomat maahan, tallaatte heidät tomuksi, sanoo Herra Sebaot. (Mal.3:19-21)

Vaikeaa olisikin riemuita taivaassa, jos ympärillä olisi ikuinen tuli, ja tietäisi jumalattomien kärsivän loputtomia tuskia. Jumala on rakkaus. Siksi hän sallii Jumalattoman tuhoutua lopullisesti.



                HELVETIN ALKUPERÄ

Suomenkielisessä Raamatussa käytetään sanaa "helvetti". Alkuteksti ei sitä sanaa tunne, eikä sitä käyttänyt Jeesus sen enempää kuin hänen opetuslapsensakaan.
Sana HELVETTI on germaanista alkuperää. Saksalaiset sanovat "Hölle", mikä taas puolestaan tulee sanasta "Höhle", tarkoittaen luolaa tai maakuoppaa. Siellä maan alla uskottiin pahuuden valtojen hallitsevan. Englannin kielessä on sana "hell". Ruotsin kielessä sitä vastaa "helvete", mikä on yhdistelmä sanoista HEL ja VITE. Muinaiset viikingit ja heidän edeltäjänsä uskoivat, että kerran kasvoi valtavan suuri saarnipuu, nimeltä Yggdrasil. Sillä oli kolme juurta: Yksi haara meni kauas jättiläiden maahan, toisen alla asuivat ihmiset, ja kolmannen juuren alla asusti kuoleman jumalatar HEL. Kun viikinki kuoli urhoollisesti taistelussa, hän pääsi Valhallan suureen saliin juomaan olutta ja juhlimaan. Jos hän taas kuoli muulla tavoin, hän joutui kuolemanjumalatar HELin valtakuntaan kärsimään rangaistusta. VITE tarkoitti rangaistusta, vielä nykyäänkin sitä sanaa käytetään ruotsin kielessä sakkojen maksamisesta. Helvetti tarkoitti siis pakanallisella ajalla kuoleman jumalattaren määräämää rangaistusta.

Kun kristinusko tuotiin Ruotsista Suomeen yhdeksän vuosisataa sitten, lähetystyötä tehtiin miekan voimalla. Raamatun kuvaus ihmisen lopullisesta kohtalosta oli vain hyvin epämääräisenä mielessä. Sen sijaan on tunnettua, että kirkot koristeltiin kauheilla paholaisenkuvilla, jotta saataisiin uppiniskaisetkin pelkäämään ja pysymään kirkon hallinnassa. Pakanalliset käsitykset sekoittuivat Raamatun opetuksiin, ja himmensivät sen valon, jota Sanan olisi pitänyt antaa.
Oikeastaan voisimme mennä paljon kauemmaksi ajassa taaksepäin. Katolinen kirkko oli jo vuosisatoja opettanut ikuista piinaa ja oppia kiirastulesta, jonne ihminen joutui kuoltuaan.

Kiirastuli ei ole aivan yhtä vanha kuin katolinen kirkko, vaan alkoi kehittyä vähin erin:

Kolmannen vuosisadan puolivälissä kirkkoisä Origenin mieleen tuli ajatus, että ehkä ihmiset menevät jonkinlaisen tuliverhon läpi Jumalan eteen, jotta maallinen saasta palaisi pois. Myöhemmin toiset kirkkoisät jatkoivat tuon ajatuksen kehittelyä; olihan Paavali puhuessaan ihmisten hengellisestä rakentumisesta sanonut, että joidenkin rakennus tuhoutuu, mutta "itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi" (1.Kor.3:15).

Vuosisatojen kuluessa tuosta hyvin epämääräisestä ajatuksesta kehittyi hyvin täsmällinen oppi, johon myöhemmin myös anekauppa perustui. Jos joku ei tahtonut joutua vuosikausiksi kiirastuleen, hän saattoi ostaa pyhimysten ansioita itselleen. Paavillahan oli tuon aarreaitan avain, ja myymällä synninpäästöjä saatiin rahaa muun muassa Pietarinkirkon rakentamiseen 1500-luvun alussa. Munkki Tetzelin myymä synninpäästö sisälsi kylläkin joitain rajoituksia: piispan tai kardinaalin murha tai pahoinpitely, apostolisten kirjeiden väärennys sekä aseiden toimittaminen pakanoille olivat syntejä, joita aneet eivät poistaneet.

Jotta ihmiset olisivat pelänneet kiirastulta, sitä kuvailtiin värikkäästi:

"Tästä selvästi seuraa, että kun kivikuumekohtaukset tai kihti raivoaa, vatsankouristukset vaivaa, tai mitä pahimmat sairaudet aiheuttavat kouristuksia, niin, vaikka vielä lisäämme piinapenkit, rautahäkit, kiehuvan öljyn, villipedot, ja sata hevosta vetämään eri suuntiin, niin että jäsenet repeytyvät irti, ja lisäksi vielä kaikki raakojen tyrannien helvetilliset kidutuslaitteet - kaikki tämä ei vielä vedä vertoja edes kiirastulen kaikkein lievimmille tuskille."
(Two Ancient Treatises on Purgatory,1893, lainaus kirjasta The Protestant Dictionary)

Me protestantit olemme ylpeitä siitä, että emme usko kiirastuleen. Me näet nimitämme sitä helvetiksi. Se on kuitenkin vain perintö pakanuuden ajalta!

              GEHENNA ON HINNOMIN LAAKSO

Kuten totesimme aikaisemmin, Raamattu ei tunne sanaa "helvetti", eikä ainaisen piinan paikkaa. Kuitenkin tuo sana esiintyy suomalaisessa käännöksessä. Kreikkalainen alkuteksti käyttää sanaa "Gehenna", mikä puolestaan tulee hebreankielen ilmaisusta GE HINNOM, joka taas on Jerusalemin eteläpuolella olevan laakson muinainen nimi. Tällä paikalla on pitkä historia:
Jer.19:1-9 Herra sanoi minulle: "Osta itsellesi saviruukku. Ota mukaasi muutamia kansan ja pappien vanhimpia ja mene Sirpaleportista Ben-Hinnomin (=Hinnomin pojan) laaksoon. Julista siellä sanat, jotka minä sinulle annan. Sano näin:
Kuulkaa Herran sana, te Juudan kuninkaat ja Jerusalemin asukkaat! Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Minä tuon tähän paikkaan sellaisen onnettomuuden, että joka sen kuulee, sen molemmat korvat soivat. Kansani on hylännyt minut ja käyttänyt väärin tätä paikkaa. He ovat polttaneet täällä uhreja jumalille, jotka olivat vieraita heille itselleen, heidän isilleen ja Juudan kuninkaille. He ovat täyttäneet tämän paikan viattomien ihmisten verellä. He ovat rakentaneet alttareita polttaakseen lapsiaan tulessa uhreina Baalille. Sitä en ole käskenyt heidän tehdä, sellainen ei tulisi mieleenikään.
Tulee aika, jolloin tätä paikkaa ei sanota enää Tofetiksi, Ben-Hinnomin laaksoksi (Tofet=topat,polttopaikka), vaan sitä sanotaan Murhalaaksoksi. Tässä paikassa minä murskaan Juudan ja Jerusalemin asukkaiden suunnitelmat. Minä annan heidän kaatua vihollistensa miekkaan, jätän heidät niiden käsiin, jotka tavoittelevat heidän henkeään. Heidän ruumiinsa minä annan haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi. Minä teen tämän kaupungin niin autioksi, että kaikki sitä kavahtavat. Jokainen ohikulkija järkyttyy nähdessään sen tuhon. Minä panen kaupungin asukkaat hädässään syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa, kun viholliset piirittävät heitä ja tavoittelevat heidän henkeään."

Jer.19:11 "Kuolleita haudataan Tofetiin, kun muualla ei ole enää tilaa." (Ilmeisesti kukaan ei halunnut joutua haudatuksi Tofetiin, Hinnomin laaksoon.)

Jer.32:35 "He ovat rakentaneet Baalille uhrikukkuloita Ben-Hinnomin laaksoon, ja siellä he ovat palvelleet Molokia panemalla poikiaan ja tyttäriään kulkemaan tulen läpi.
Sitä minä en ole käskenyt heidän tehdä. Kuinka voisi tulla mieleenikään vaatia heitä tekemään sellaisia kauhistuttavia tekoja!"
Jer.7:20,31-34 "Kuulkaa mitä minä, Herra Jumala, olen päättänyt:
Minä vuodatan hehkuvan vihani tämän paikan päälle. Minun vihani palaa kuin sammumaton tuli, ja sen alle joutuvat ihmiset ja eläimet, metsän puut ja pellon sato....
He ovat rakentaneet Ben-Hinnomin laaksoon uhripaikkoja, Tofetin uhrikukkuloita, polttaakseen siellä poikiaan ja tyttäriään. Sitä minä en ole käskenyt tehdä, sellainen ei tulisi mieleenikään!
Kuulkaa siis, mitä Herra sanoo:
Tulee aika, jolloin kukaan ei enää puhu Tofetista eikä Ben-Hinnomin laaksosta, vaan puhutaan Murhalaaksosta. Tofetin uhripaikoille haudataan tämän kansan vainajia, kun muualla ei enää ole tilaa. Kenenkään hätistelemättä saavat haaskalinnut ja villieläimet syödä kuolleiden ruumiita. Minä vaiennan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta ilon ja riemun huudot, sulhasen äänen ja morsiamen äänen. Tämä maa muuttuu rauniokasaksi."

2.Kun.23:10 "Josia hävitti ja kirosi myös Ben-Hinnomin laakson polttopaikan, jottei kukaan enää voisi palvella Molokia panemalla poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi."

Jes.66:16,17,22-24 "Niin Herra toteuttaa oikeutensa tulella, hänen miekkansa lyö ihmissukua, ja monet kaatuvat sen lävistäminä... he kaikki saavat loppunsa...
Niinkuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne. Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra. Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden ruumiit, jotka ovat minusta luopuneet. Mato, joka niitä kalvaa ei kuole, liekki, joka niitä nuolee, ei sammu. Ne ovat kauhistava varoitus koko ihmissuvulle."
Edellä olevat lainaukset antavat hyvän kuvan siitä mikä Hinnomin laakso on. Se on paikka, jossa Molokia palveltiin ihmisuhreilla. Lasten elävältä tuleen heittäminen oli Jumalalle kauhistus ja syynä siihen, että monet kaatuivat miekkaan, ja joutuivat haudatuiksi tuohon kuningas Josian kiroamaan maahan, kun ei muualla ollut tilaa.

Jesajan kirjan viimeisen luvun sanoma on usein väärin tulkittu tarkoittamaan uutta maata. Kuitenkaan Jes.66:24 ei sano, että Uudessa maassa olisi kuolleiden raatoja "kauhistavana varoituksena koko ihmissuvulle". Jae 22 sanoo: "NIIN KUIN uusi taivas ja maa PYSYVÄT". Samalla tavalla tulevat Israelin uskolliset pysymään Herran edessä. Ei taivaassa ole luopioita, joiden ruumiit heitettäisiin kaupungin porttien ulkopuolelle hautaamatta. Maallisen Jerusalemin eteläpuolella sen sijaan oli Hinnomin laakso, johon heitettiin ruumiita ja kaikkea saastaa. Madot viihtyvät hyvin kaatopaikalla, mutta tuskin helvetin tulessa. Hinnomin laaksossa paloi tuli senkin jälkeen kun Molokin palvonta oli lopetettu, sillä suuressa kaupungissa oli aina jotain jätettä ja rojua tulen ruoaksi.
Koska juutalaiset kokoontuivat useamman kerran vuodessa Jerusalemiin juhlille, he kaikki tunsivat tuon kaatopaikan. Sieltä nousi savu, ja vastenmielinen haju, koska sinne heitettiin myös itsestään kuolleita eläimiä, joita juutalaisilla ei ollut lupa syödä. Jos joku tuomittiin jostain rikoksesta käden tai jalan menetykseen, niin sen ruumiinosan voi myöhemmin löytää Ge-Hinnomista. Osoite Gehennaan on myös sanottu: "Mene Sirpaleportista Ben-Hinnomin laaksoon!" (Jer.19:1).
Juutalaisille Gehenna merkitsi siis paikkaa, jossa oli mahdollisuus päästä eroon jätteistä. Jos tuli olisi sammunut, joku olisi sen sytyttänyt jälleen, sillä sammumaton tuli oli takuu siitä, että raadot ja jätteet muuttuivat tuhkaksi. Gehennassa ei ole poltettu eläviä ihmisiä Molokin palvonnan loputtua. Jumala tuomitsi sen - polttaisiko hän itse ihmisiä tulessa ikuisesti?
Raamatussa ei käytetä Helvetti-sanaa alkutekstissä. Uudessa Testamentissa puhutaan Hinnomin laaksosta seuraavissa kohdissa:

Matt.5:22 joka sanoo: "Sinä hullu", on ansainnut Hinnomin laakson tulen
Matt.5:29,30 Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu Hinnomin laaksoon.
Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu Hinnomin laaksoon.
Matt.10:28 älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin tuhota Hinnomin laaksossa.
Matt.18:9 jos silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä menemään. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään Hinnomin laakson tuleen.
Matt.23:15 te kierrätte maat ja meret hankkiaksenne edes yhden käännynnäisen, ja kun siinä onnistutte, teette hänestä Hinnomin laakson pojan, kahta vertaa pahemman kuin itse olette.
Matt.23:33 Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt! Miten te voisitte päästä Hinnomin laakson tuomiota pakoon?
Mark.9:43-48 Jos kätesi viettelee sinua, hakkaa se pois. Onhan parempi, että käsipuolena menet sisälle elämään, kuin että molemmat kädet tallella menet pois Hinnomin laaksoon, sammumattomaan tuleen...Jos jalkasi viettelee sinua, hakkaa se pois. Onhan parempi, että jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat jalat tallella heitetään Hinnomin laaksoon... Ja jos silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään Hinnomin laaksoon, missä mato ei kuole, eikä tuli sammu. (Vertaa Jes.66:24)
Luuk.12:5 Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että heittää hänet Hinnomin laaksoon.
Jaak.3:6 kielikin on tuli... se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen Hinnomin laaksosta.
(Jakeet käännetty suoraan alkutekstistä)

Jeesus käytti vertauskuvia, jotka olivat tuttuja kuulijoille. Hän puhui kaatopaikasta jossa paloi tuli, kun hän halusi kuvata synnintekijöiden kohtaloa. Toisessa kohden hän vertaa heitä rikkaviljaan, joka heitetään polttouuniin tai leivinuuniin, jotta siitä pääsisi varmasti eroon (Matt.13:42). Kovasydämiset kansan johtajat olivat pahoja viinitarhureita, jotka otettiin hengiltä (Luuk.20:16), tai heitä verrattiin murhamiehiin, jotka surmattiin (Matt.22:7). Häävieras, joka ei ollut pukeutunut juhlapukuun, heitettiin ulos hääjuhlasta, ja sai kiristellä hampaitaan ulkona kylmässä yön pimeydessä (Matt.22:13). Sama kohtalo oli laiskalla palvelijalla: kun toiset juhlivat isännän paluuta, hänet heitettiin ulos yöhön, ja hänen talenttinsa otettiin pois (Matt.25:30). Palvelusväen johtaja, joka hakkasi muuta henkilökuntaa isäntänsä poissa ollessa, saa kovan läksytyksen: alkuteksti sanoo, että isäntä "hakkaa hänet kappaleiksi ja asettaa hänen osuutensa teeskentelijöiden joukkoon". Jos palvelija olisi kuollut niinkuin uusi käännös antaa ymmärtää, hän ei olisi pystynyt enää itkemään ja kiristelemään hampaitaan. Joka tapauksessa hän sai varmaan pitkän sairasloman, ja isännän luottamuksen hän myös menetti. Kertomuksessa kahdesta velallisesta tuomittiin kovasydäminen mies pakkotyöhön, ja maksamaan velkansa (Matt.18:34).

Tuomiopäivän kuvauksessa (Matt.25:31-46) Jeesus käyttää vertauskuvana paimenta, joka ohjaa lampaat ja vuohet eri aitauksiin. Kertomuksen pääopetus on se että ihmisten teoilla on arvoa vain, jos ne tulevat sydämestä. Monet luulevat ettei jokapäiväisillä pienillä palveluilla ole suurta merkitystä, ja hölmistyvät tuomiopäivänä, kun heidät kutsutaan omistamaan taivaan valtakunta, toisille käy päinvastoin: heidän osanaan on joutua ikuiseen rangaistukseen, tuhoon siinä tulessa, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Ilmestyskirja sanoo tuosta ihmisjoukosta: "taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki (Ilm.20:9).

Jos Jeesus olisi elänyt täällä maan päällä nykyaikana, hän olisi varmaankin käyttänyt ajankohtaisia vertauskuvia tähän tapaan:
"Luuletteko, että Hiroshiman asukkaat olivat syntisempiä kuin kaikki muut, koska atomipommi pudotettiin heidän päälleen? Eivät olleet, sanon minä: Ellette käänny, niin samalla tavalla te kaikki olette tuhon omia! Tai oliko tuo ihmisjoukko Wakon kaupungissa Texasissa erityisesti Jumalan vihaama, koska heidän piti elävältä palaa johtajansa kanssa, kun heidän päämajansa sytytettiin tuleen? Eivät olleet, mutta ellette tee parannusta, niin samoin tulee käymään myös teille. Olivatko juutalaiset pahempia kuin muut ihmiset, koska heidät vietiin Auswitschin keskitysleirille ja sitten polttouuniin, josta palavan lihan käry ja sankka savu levisi koko tienoon ylle? Eivät suinkaan, mutta ellette kadu syntejänne, niin myös tekin joudutte poltettaviksi! Olivatko Titanicin matkustajat huonompia kuin muiden laivojen? Eivät suinkaan, mutta ellette etsi pelastusta nyt, samoin te kaikki hukutte."
Vertaa Luuk.13:1-5.
Jeesus käytti niin paljon erilaisia kuvauksia puheessaan, että Matteus sanookin: "Vertauksitta hän ei puhunut heille mitään" (Matt.13:35).

    TULESSA JA RIKIN KATKUSSA

Ilmestyskirjan 14. luvussa kerrotaan niistä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa. Heitä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa, ja savu nousee aina ja ikuisesti. Tätä kohtaa käytetään usein todistamaan, että Jumala piinaa syntisiä iankaiken. Ensinäkemältä saakin sen käsityksen, kun tuon tekstin lukee.
Katsotaanpa asiaa tarkemmin.

Vaikka emme tässä yhteydessä päätä täsmälleen, mikä peto on, toteamme kuitenkin, että se on valta, joka taistelee Jumalaa vastaan lopun aikana. Se pyrkii pakottamaan myös tosi kristityt palvelemaan itseään ja ottamaan pedon merkin. Kolmastoista luku kertoo enemmän tuosta pedosta, joka koettelee Jumalan lasten kärsivällisyyttä ja uskoa (Ilm.13:10). Se saa vallan tappaa ne, jotka eivät sitä kumarra, sekä estää uskovia ostamasta itselleen ruokaa (Ilm.13:15-17). On siis ilmeistä, että tässä puhutaan tapahtumista aikana ennen Jeesuksen takaisintuloa ja uskovien ylösnousemusta.
Enkeli varoittaa kumartamasta petoa:
"Joka kumartaa petoa... joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä" (Ilm.14:9,10). Viiniä tarjoillaan maljoista. Jumalan vihan viinimaljoista kerrotaan luvussa 16. Ensimmäinen enkeli tyhjensi maljansa maan päälle, ja pedon kumartajat saivat märkiviä haavoja. Alkuteksti sanoo: pedon kuvaa kumartaville. Tässä siis viitataan sellaisiin, jotka jatkavat epäjumalanpalvelustaan. He saavat rangaistuksensa tässä ajassa. Toinen enkeli muuttaa meren vereksi, kolmas tekee samoin muille vesilähteille. Neljäs vihan malja saa auringon korventamaan ihmisiä tulella, niin että ihmiset paahtuivat kovassa helteessä, mutta eivät tehneet parannusta.

Viides enkeli tyhjensi maljansa pedon valtaistuimelle, joka pimeni. Ihmiset herjasivat Jumalaa tuskiensa ja haavojensa tähden (Ilm.16:10,11)

Kuudes malja avasi tien idän kuninkaille, ja kaikki maanpiirin kuninkaat kootaan sotaan. Sitten seuraa varoitus Jeesuksen tulosta, ja autuaaksi julistetaan se, joka valvoo. Uskovat ovat siis yhä maan päällä (jae 15).

Ihmiset kootaan ratkaisevaan taisteluun Harmagedoniin. Nimi tarkoittaa Megiddon vuorta. Megiddon linnake sijaitsi tasangon reunassa, pienellä kukkulalla. Tuolla tasangolla on käyty monia taisteluita. Kerran farao Neko surmasi kuningas Josian siellä, koska Josia ei uskonut varoitusta. "Hän ei kuunnellut Nekon sanoja, jotka olivat Jumalasta lähtöisin, vaan ryhtyi taisteluun Megiddon tasangolla."(2.Aik.35:22) Lähistöllä on myös Karmelin vuori, jonka huipulla Elia vaati Israelia tekemään ratkaisun, ketä he palvelevat: Jumalaa vai Baalia (1.Kun.18:21). Kirjaimellisena paikkana Megiddo on vailla sotilaallista merkitystä, ja liian pieni olemaan maanpiirin kaikkien kuninkaiden taisteluareenana, joten se lienee kuvaus maailmanlaajasta ratkaisevasta taistelusta Jumalaa ja hänen kansaansa vastaan.
Seitsemännen enkelin malja aiheutti suuren maanjäristyksen joka hajoitti suuren Babylonin, pahuuden vallan. Saaret ja vuoret katosivat, valtavia rakeita satoi ihmisten päälle, ja "ihmiset herjasivat Jumalaa tämän raevitsauksen tähden, sillä vitsaus oli tavattoman ankara."(Ilm.16:21)

Näemme siis, että pedon kumartajia vaivaa auringon kuumuus, sairaudet, sota, raesade, maanjäristykset ja veden turmeltuminen.
Nuo rangaistukset kohtaavat heitä tässä ajassa. "Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa - ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen" (Ilm.14:11). Tämä taukoamattomuus voi myös viitata pedon keskeytymättömään palvomiseen: alkutekstin mukaan "ei ole taukoa päivällä eikä yöllä pedon ja sen kuvan kumartajilla". Rikki viittaa tulivuoriin, jotka usein muodostavat rikkikerrostumia purkautuessaan. Ilm.14:11 sanoo alkutekstin mukaan: "Ja heidän vaivansa savu nousee "aikakausien aikakausiin" tai "maailmojen maailmoihin", siis sinne missä Jumalan enkelit ovat. Taivaan ilokin himmenee heidän kärsimystensä savusta, koska myös lankeamattomat enkelit tuntevat tuskaa ajatellessaan noiden kovasydämisten pedon palvojien kärsimyksiä.
Jumalan lapset ovat yhä silloin maan päällä, siksi heiltä kysytään kärsivällisyyttä , ja jotkut heistä menettävät henkensä. Kuitenkin heitä sanotaan autuaiksi, sillä heidät korjataan pian taivaan vilja-aittaan. (Ilm.14:12-16) Seitsemännen enkelin malja avaa tien Jeesuksen takaisintulolle noutamaan omiaan.
Peto joutuu tuhon omaksi (Ilm.17:11).
Samoin käy hänen kannattajilleen. He joutuvat kuin rypäleet Jumalan vihan viinikuurnaan, ja heidät poljetaan murskaksi (Ilm.14:17-20).
Vaikka Jumala ei kiduta ihmisiä, niin hän antaa joskus ihmisten saada tuntea valintansa seuraukset. Luonto ei ole Jumalan turmelema, vaan ihmisten. Ne, jotka ovat valinneet pedon palvontansa kohteeksi, jäävät ilman Korkeimman varjelusta!


             MISSÄ ON PARATIISI?

Kun Jumala loi Aadamin ja Eevan, silloin heidän ensimmäisenä kotinaan oli Eedenin puutarha. Paratiisi tarkoitti muinoin aidattua aluetta, puistoa ja puutarhaa, jollaisia rikkailla ruhtinailla saattoi olla. Siksi paratiiseja on ollut useita. Eedenin uskotaan sijainneen jossain Eufratin ja Tigrisin suistoalueeella, missä luonto nytkin on kuin paratiisissa. Raamattu ei kuitenkaan anna tarkkaa sijaintia meille, kertoo vain, että Eedenistä sai alkunsa joki, joka sieltä lähtiessään jakautui neljäksi haaraksi: Pison, Gihon, Tigris ja Eufrat (1.Moos.2:8-14). Nuo kaksi viimeksimainittua saavat alkunsa Turkin vuoristosta, mutta Gihon-joen sanotaan kiertäneen koko Nubian maan, siis pohjois-Sudanin alueen Afrikassa. Nykyään ei ole olemassa sellaista mahdollisuutta, että joki voisi tuoda vettä Turkin alueelta Sudaniin, joten meidän täytyy tyytyä toteamaan, että maailma ennen vedenpaisumusta oli toisenlainen. On myös mahdollista, että myös Eufrat ja Tigris ovat eri jokia nyt kuin silloin. Kun Noa arkista ulos tultuaan katseli ympärilleen, hän ei nähnyt tienviittoja, eikä jokien nimiä rantahietikossa, sillä kaikki entinen oli peittynyt liejuun. Eufrat ja Tigris saavat alkunsa läheltä Araratin vuoristoa, joten on mahdollista, että Noa vain alkoi käyttää tuttuja nimiä kahdesta hänelle täysin tuntemattomasta joesta.
Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen ei enää päässyt paratiisiin, ettei hän voisi syödä elämän puusta, joka siellä kasvoi. Jos hän olisi siitä syönyt, hän olisi saattanut elää jatkuvasti, kuolematta koskaan, sillä elämänpuun hedelmä antoi elinvoimaa ja terveyttä.(1.Moos.3:22-24)
Koska tie elämän puulle on suljettu, meillä ei ole ikuista elämää, ellemme jälleen saa syödä siitä:
Ilm.2:7 Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan puutarhassa.
Ilm.22:1-3 Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden.
Ilm.22:14 Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin.
Ilm.22:19 Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu.

Elämän puu, joka aikoinaan oli keskellä muinaista paratiisia, on nyt keskellä taivaallista Jerusalemia. Jeesus antaa uskovalle elämän vettä jo nyt, ja kerran saamme juoda virrasta, joka on Jumalan valtaistuimen luona, siellä missä paratiisi tällä hetkellä sijaitsee.
Muinainen paratiisi on tuhoutunut jo kauan sitten. Kun syömme hedelmiä nykyään, voimme kuitenkin vielä muistella sitä puutarhaa, joka kerran oli ensimmäisten ihmisten asuinympäristönä Eedenissä!
Paavalin sanojen mukaan paratiisi on kolmannessa taivaassa. Hän kertoo kuinka hän kerran pääsi näyssä sinne, ja kuuli "sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua" (2.Kor.12:3,4). Paavali puhuu ilmeisesti omasta kokemuksestaan, vaikka hän ei haluakaan sitä tuoda esille.

Sana "paratiisi" esiintyy kolme kertaa Uudessa Testamentissa. Olemme jo tutkineet kahta kohtaa. (Ilm.2:7 ja 2.Kor.12:4)

Luuk.23:43 kertoo myös paratiisista. Koska tämä jae on antanut aihetta keskusteluun ja eri tulkintoihin, olisi ollut hyvä, jos kaikki käännösmahdollisuudet olisivat tulleet esille myös suomalaisesta raamatusta. Uusi käännös ei anna muuta kuin yhden mahdollisuuden; Kun ryöväri pyysi Jeesusta muistamaan tätä Jumalan valtakunnassa, Jeesus vastaa: "Totisesti, jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."

Alkutekstissä ei esiinny sanaa "jo".
Sen sijaan alkutekstissä esiintyy sanat: "sanon sinulle", jotka epähuomiossa tai tarkoituksella on jätetty käännöksestä pois.
Otetaan teksti niinkuin se on alkutekstissä:

"kai     eipen   auto:        amen      soi         lego    semeron
  ja       sanoi   hänelle:    totisesti  sinulle    sanon    tänään

  met´         emou                   ese                    en to paradeiso"
minun      kanssani           tulet  olemaan               paratiisissa

Alkutekstissä ei ollut välimerkkejä yli tuhanteen vuoteen. Siksi niiden oikeaa paikkaa ei voi aina varmuudella sanoa. Vasta uskonpuhdistuksen aikoihin lisättiin välimerkit alkutekstiin. Koska silloin uskottiin, että ryöväri meni suoraan paratiisiin sinä päivänä, paikka käännettiin seuraavasti: "Totisesti sinulle sanon: Tänään minun kanssani tulet olemaan paratiisissa!"
Toiset sijoittavat välimerkin vasta tänään-sanan jälkeen. Kieliopillisesti se on aivan yhtä oikein, mutta merkitys on toinen: Totisesti sinulle sanon tänään: Minun kanssani tulet olemaan paratiisissa!

Juutalaiset laskivat päivät illasta iltaan.
Kun Jeesus kuoli iltapäivällä, aurinko oli laskemassa, sapatti oli alkamaisillaan, sillä se alkoi illan tullessa (Luuk.23:54). Siitä päivästä, jolloin ryövärin piti päästä paratiisiin, ei ollut paljon jäljellä. Ristiinnaulitseminen ei ollut mikään nopea kuolemanrangaistus, jotkut saivat kitua päiväkausia. Kun Josef Arimatialainen pyysi Pilatukselta lupaa ottaa Jeesuksen ruumiin ristiltä, Pilatus hämmästyi, eikä uskonut, että joku voisi kuolla niin pian. Hän varmisti asian kysymällä vartiopäälliköltä. (Mark.15:44)
Ryövärit sen sijaan elivät kauemmin. Jotta heidän ei tarvitsisi jäädä ristille sapatinpäiväksi, heidän sääriluunsa lyötiin poikki (Joh.19:31). Raamattu ei kerro, kuolivatko he verenvuotoon ristillä, vai jätettiinkö heidät virumaan liikuntakyvyttöminä Golgatan kummulle, vai heitettiinkö heidän ruumiinsa Gehennaan, Hinnomin laakson kaatopaikalle. Näinollen emme voi varmuudella tietää, ehtikö ryöväri kuolemaan sinä päivänä. Emme tiedä hänen silloista kohtaloaan. Kuitenkin tiedämme, että hän kerran on oleva paratiisissa, vaikka hänen ruumiinsa olisikin joutunut Gehennaan.
Paratiisi on Jumalan valtaistuimen luona. Jos ryöväri olisi tavannut Jeesuksen siellä, silloin Jeesus olisi käynyt Isän luona. Vapahtaja sanoi kuitenkin Marialle ylösnousemuksen aamuna: "Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo."
Raamattu ei tunne muuta kuin ruumiillisen ylösnousemuksen. Kun Vapahtajamme nousi ylös kirkastettuna, silloin hautaan jäivät vain kääreliinat.
Jeesus oli haudassa kolmanteen päivään asti, ryövärin ruumiin kohtaloa emme tiedä.

    KALLIOHAUDAN SANOMA

Jeesus oli haudassa "tuonelassa" kuoleman ja ylösnousemuksen välisen ajan. Hän nukkui, eikä siis ollut tietoisessa tilassa. Ne, jotka väittävät hänen sinä aikana saarnanneen kuolleille, saavat raamatunkohdat ristiriitaan keskenään. Jo aikaisemmin olemme tutkineet paikkoja, jotka sanovat etteivät kuolleet tiedä mitään, eivät voi uskoa, eivätkä turvautua Jumalaan. (Saarn.9:5,6,10, Psa.6:6, Psa.88:11-13, Psa.115:17, Jes.38:18)

Jos luemme 1.Piet.3:18-20 huolellisesti, huomaamme, että Jeesus kuoli ja herätettiin elämään ennen kuin hän meni ja saarnasi:
Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös MENI ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin."
Jeesus saarnasi muinoin Nooan kautta. Nooassa vaikutti sama henki, joka herätti Jeesuksen pääsiäisaamuna.
Pietari vertaa uskovan kastetta Nooan pelastumiseen vedenpaisumuksen aikana, ja myös Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Uskovan tulee kuolla lihallisesti, ja herätä eloon hengen kautta, niinkuin Jeesus.

1.Piet.3:21,22 "Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustana on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, hänen, joka on MENNYT taivaaseen, ja istuu Jumalan oikealla puolella ja jolle on alistettu enkelit,vallat ja voimat."

Ylläolevissa lainauksissa ovat sanat "meni" ja "mennyt" tummennettuja, syystä että ne kumpikin ovat käännetyt sanasta POREUTHEIS, mikä tarkoittaa: menemällä, mennessään, mennen. Jeesus saarnasi henkivalloille menemällä Isän luo taivaaseen, ei menemällä tuonelaan tai Gehennaan.

Jeesus kärsi synnin rangaistuksen syntisen puolesta. Mikä on tuo rangaistus?

1.Moos.2:17 "Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma."
Room.6:23 "Synnin palkka on kuolema"

Jeesus kärsi kuoleman syntisen puolesta. Tämä ei tarkoita kuoleman uneen nukkumista, senhän me saamme itse kokea, vaan sitä toista kuolemaa, joka kohtaa jumalattomia. Ennen tuhoutumistaan he saavat kokea, millaista on olla Jumalan hylkäämä, vailla pelastusta. Jeesus tunsi samaa tuskaa, kun hän taisteli yksin Getsemanessa, kulki Via Dolorosaa pitkin Golgatalle, ja huusi ristillä: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" Jeesus kuoli, mutta hän myös nousi ylös, koska hän oli syytön. Jos Jumala olisi tuhonnut Poikansa lopullisesti, silloin hän ei enää olisi ollut rakkaus. Kuinka silloin olisimme voineet lukea Room.8:32:
"Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?"

Jeesus ei joutunut ikuiseen tuleen. Monet väittävät kuitenkin, että synnin palkka ei ole kuolema,vaan ikuinen piina helvetissä. Jos näin olisi, silloinhan Jeesus ei olisi kantanut synnin rangaistusta uskovan puolesta!
Synnin rangaistus on hylätyksi joutuminen, jota seuraa hetkellinen tuho, niinkuin ilmestyskirja sanoo: "Tämä on toinen kuolema." (Ilm.20:14)

Uskova perustaa toivonsa Jeesuksen ylösnousemukseen ja elämään hänen kanssaan.