AJASTA    IKUISUUTEEN

                                     ALKUSANA

Niitä on monta, jotka luottavat perimätietoon Raamatun asemasta. Jotkut uskovat että sananjulistaja on erehtymätön, koska hän on rehellinen kunnon uskovainen. Toisten mielestä seurakunta ei voi olla väärässä. Lapset ajattelevat niinkuin heidän vanhempansakin.

Sillä, mitä me uskomme, on suuri merkitys meidän suhteellemme Jumalaan. Me tiedämme, että Jumala on rakkaus. Kuitenkin monet raamatunpaikat antavat ymmärtää, että sama Jumala vaivaa ihmisiä tulella ja tulikivellä aina ja iankaikkisesti! Me kauhistumme Hitlerin julmia tekoja, vaikka hän verrattuna monien ihmisten jumala-käsitteeseen oli suorastaan laupeuden enkeli: hän ei ollut ensisijaisesti kiinnostunut ihmisten vaivaamisesta vaan heidän tuhoamisestaan! Monet menivät kohti kuolemaa luullen vain menevänsä suihkuun. Toiset kyllä joutuivat kärsimään keskitysleireillä vuosikausia, koska Hitler halusi käyttää heitä työvoimana tai koekaniineina. Kuitenkin heillä oli mahdollisuus vapautua kärsimyksistään: Jos he olisivat menettäneet elämänhalunsa, heidän olisi vain tarvinnut koskettaa sähköaitaa. Heidän elämänsä oli elämistä paratiisissa verrattuna siihen mitä monet opettavat rakkauden Jumalalla olevan varattuna niille, jotka eivät ole ottaneet hyvää sanomaa vastaan. Tutkikaamme tätä ja muita kysymyksiä Uuden Testamentin alkutekstin perusteella. Kirja tarjoaa sinulle mahdollisuuden tarkastaa käsityksesi sen valossa, mitä Jeesus ja apostolit todella sanoivat alkuperäisen kielenkäytön mukaan.


           Aion =AIKA, AIKAKAUSI

Sana "iankaikkisuus" on otettu suomen kielestä vastaamaan kreikan sanaa "aion".


Todellisuudessa nämä eivät vastaa toisiaan. Iso Raamatun Tietosanakirja sanookin aivan oikein: "sana "aion" merkitsee alkuperäisesti aivan yksinkertaisesti aika, aikakausi, pitkä ajanjakso."
(hakusana: iankaikkinen)

Jotta lukijalla olisi mahdollisuus itse tutkia, miten tätä sanaa on käytetty alkutekstissä, liitän tähän luettelon kaikista niistä jakeista, joissa "aion" esiintyy Uudessa Testamentissa. Asiayhteydestä käy siten selville, mitä se tarkoittaa. Käytän vuoden 1992 raamatunkäännöstä. Jos käyttäisimme sanaa "aika" tai "aikakausi" sanan "aion" asemasta, niin silloin tulisimme lähemmäksi alkuperäistä merkitystä.

Sana "aion" esiintyy erilaisissa ilmauksissa, joita käsittelemme myöhemmin. Ensimmäiseksi kuitenkin otamme sellaiset kohdat, missä tätä sanaa käytetään sellaisenaan. Huomaa, että sana on usein käännetty sanalla maailma, tai maailmanaika!

Matt.12:32 ei tässä eikä tulevassa MAAILMANAJASSA
Matt 13:22 tämän MAAILMAN huolet
Matt.13:39 elonkorjuu on MAAILMAN loppu
Matt 13:40 niin tapahtuu MAAILMAN lopussa
Matt. 13:49 samoin käy MAAILMAN lopussa
Matt.24:3 mikä on merkkinä sinun tulostasi, ja tämän MAAILMAN lopusta
Matt. 28:20 kaikki päivät MAAILMAN loppuun asti
Mark.4:19 tämän MAAILMAN huolet
Mark.10:30 tulevassa AJASSA iankaikkisen elämän
Luuk.1:70 niinkuin hän IKIAJOISTA asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla
Luuk.16:8 tämän MAAILMAN lapset
Luuk.18:30 tulevassa MAAILMASSA ikuisen elämän
Luuk.20:34 tässä MAAILMASSA otetaan vaimo
Luuk.20:35 tulevassa MAAILMASSA ne, jotka on
katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi
Joh.9:32 IKIPÄIVÄNÄ ei ole kuultu
Apt. 3:21 IKIAJOISTA asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla.
Apt.15:18 joka on antanut tästä tiedon jo AMMOIN
Room. 12:2 älkää mukautuko tämän MAAILMAN menoon
1.Kor.1:20 missä tämän MAAILMAN älyniekat
1.Kor.2:6 emme tämän MAAILMAN viisautta emmekä tämän MAAILMANAJAN valtiaitten viisautta
1.Kor.2:7 jonka hän jo ennen AIKOJEN alkua on määrännyt
1.Kor.2:8 sitä ei kukaan tämän MAAILMAN valtiaista ole tuntenut
1.Kor.3:18 jos joku teistä on olevinaan viisas tässä MAAILMASSA
1.Kor.10:11 joiden osana on elää lopun AIKOJA
2.Kor.4:4 joiden mielen tämän MAAILMAN jumala on sokaissut
Gal.1:4 pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta MAAILMASTA
Ef.1:21 tässä ja tulevassakin MAAILMASSA
Ef.2:2 ennen te elitte... tämän MAAILMAN menon mukaan
Ef.2:7 osoittaakseen kaikille tuleville AIKAKAUSILLE
Ef.3:9 on IKIAJOISTA asti pitänyt salaisuutenaan
Ef.3:11 IKIAIKAINEN suunnitelma
Kol. 1:26 AIKOJEN alusta, sukupolvesta toiseen
1.Tim.1:17 IKUISELLE kuninkaalle (alkuteksti: aikakausien kuninkaalle)
1.Tim.6:17 jotka tässä MAAILMASSA ovat rikkaita
2.Tim.4:10 Demas on tähän MAAILMAAN mieltyneenä jättänyt minut
Tit.2:12 elämään... Jumalaa kunnioittaen tässä MAAILMASSA
Hebr.1:2 jonka välityksellä hän myös on luonut MAAILMAT
Hebr.6:5 tulevan MAAILMAN voimia
Hebr.9:26 nyt AIKOJEN lopulla
Hebr.11:3 uskon avulla me ymmärrämme, että MAAILMAT on luotu Jumalan sanalla
Juud.1:25 ennen AIKOJEN alkua, nyt ja IKUISESTI (alkuteksti: kaikkiin aikakausiin)
______________________



                                                         Atomiaika
                                Keskiaika
          Kivikausi
                            

                                                  AIKA JA MAAILMA


Kuten edellisistä raamatunkohdista käy ilmi, sana AION on usein käännetty sanalla maailma. Tämä on aivan oikein. Kun me ajattelemme esimerkiksi kivikautta, emme suinkaan ajattele vain jotain vuosilukua, vaan ihmisiä, jotka hiovat kivenpalasta kirveen muotoon, tai yrittävät saada tulta syttymään hankaamalla puupalasia yhteen. Mekin ymmärrämme aikakaudella myös kaikkea siihen liittyvää elämää ja toimintaa. Vieläpä luontokin on erilainen. Monet eläimet jotka jo ovat hävinneet sukupuuttoon, saavat olla mukana siinä AJASSA, minne meidän ajatuksemme meidät vie. AION- sana sisältää kaiken mikä siihen aikaan liittyy. Siksi sana MAAILMA on yhtä oikea kuin AIKAKAUSI
Sanaa AION ei voi kääntää sanalla IANKAIKKINEN, koska silloin monet ilmaukset tulisivat mielettömiksi. Koska ikuisuus tarkoittaa loputonta aikaa menneisyyteen ja tulevaisuuteen nähden, niin silloin voi olla vain yksi ikuisuus. Kuitenkin nämä kohdat puhuvat eri kausista, ja monista kausista. Jos iäisyyksiä olisi monta, niin silloinhan ne eivät enää olisikaan iäisyyksiä. Aikoja ja aikakausia sitävastoin voi olla monta. AION tarkoittaa AIKAJAKSOA ja kaikkea siihen liittyvää.

Sanonta MAAILMAN loppu ei tarkoita koko maapallon katoamista, vaan loppua tälle AIKAKAUDELLE. Tämän MAAILMAN lapset ovat oikeastaan tämän AJAN lapsia, ja elävät aikansa mukaisesti. Jos jotain on tapahtunut IKIAJOISTA asti, niin se on tapahtunut AIKAKAUSISTA alkaen, alkutekstin mukaan. NYKYAIKA ja NYKYINEN MAAILMA ovat kumpikin sama "NUN AION", mikä sananmukaisesti tarkoittaa NYT-AIKAKAUTTA.
Hebr.9:26 on käännetty "nyt AIKOJEN lopulla." Miten olisi, jos yrittäisimme kääntää sanalla iankaikkisuus?
Eikö kuulostaisikin oudolta, jos kääntäisimme: "nyt iankaikkisuuksien lopulla"! Eihän iankaikkisuuksia ole monta, eikä iankaikkisuus lopu.
Olemme tutkineet AION-sanaa, kun se esiintyy yksin. Sanan perusmerkitys on tärkeä, kun nyt siirrymme tarkastelemaan eri sanontoja, joissa AION on mukana.



 

 


 


EIS TON AIONA = AIKAKAUTEEN (määrätty muoto)

EIS TOUS AIONAS = AIKAKAUSIIN

EIS TOUS AIONAS TON AIONON=AIKAKAUSIEN AIKAKAUSIIN

Jos haluat, voit käyttää sanoja AIKA tai MAAILMA sanan aikakausi asemasta, niin saat esille sanan "aion" koko merkityksen: "aikojen aikaan", "maailmojen maailmaan".

       EIS TON AIONA = AIKAAN ASTI?
Kun aloin tutkia tätä ilmaisua, se vaikutti mitäänsanomattomalta. Emmehän me normaalisti käytä sellaista sanontaa. Kuitenkin asia selviää, jos ajattelemme tarkemmin. EIS tarkoittaa suuntaa jotakin kohti, se tarkoittaa määränpäätä. Se voi myös tarkoittaa: sisälle johonkin. TON on määrätty artikkeli, jollaista ei suomen kielessä käytetä, mutta joka voitaisiin kääntää sanalla SE. Jotta ylläoleva ilmaus olisi mielekäs, meidän tulee kääntää "SIIHEN AIKAAN ASTI". Sanonta tähtää johonkin määrättyyn aikaan. Ilmaisu ei kerro mikä tämä aika on. Se vaikuttaa vaillinaiselta, ja lienee osa pitempää ilmaisua "EIS TON AIONA TOU AIONOS", mikä tarkoittaa sananmukaisesti "AIKAKAUDEN AIKAAN ASTI". Tällainen sanonta esiintyy Hebrealaiskirjeen ensimmäisessä luvussa, jakeessa kahdeksan: "Jumala, sinun valtakuntasi pysyy AJASTA AIKAAN (aikakauden aikaan)". Ilmaisu esiintyy myös monikossa Paavalin ja Pietarin kirjeissä sekä Ilmestyskirjassa. Ilmestyskirja käyttää pelkästään sanontaa AIKOJEN AIKOIHIN ASTI (EIS TOUS AIONAS TON AIONON), kun taas Jeesuksen sanoissa toistuu ilmaus EIS TON AIONA, SIIHEN AIKAAN ASTI. Mikä on tämä AIKA?
Ilm.19:16 käyttää kieliopillisesti samankaltaista ilmaisua "kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra". Täten halutaan ilmaista, että Jeesus on kaikkien maallisten kuninkaiden ja herrojen yläpuolella. Samalla tavalla sanonta "aikojen aikoihin asti", tai "aikakausien aikakausiin asti" viittaa aikoihin, jotka verrattuna toisiin aikakausiin ovat jotain aivan eritasoa.

Me suomalaiset olemme kuulleet ilmaisun "kreivin aikaan". Uskovalle on vain yksi aika, joka on odottamisen arvoinen, ja matkamme suuntautuu sitä kohti. Luuk.18:30 lupaa uskovalle TULEVASSA MAAILMASSA (alkuteksti: tulevassa aikakaudessa) ikuisen elämän. Se on AIKOJEN AIKA!
Sanonta EIS TON AIONA, siihen aikaan asti, tai sitä aikaa kohti, tuo esille Uuden Testamentin kirjoittajien uskon siihen, että kerran tulee parempi aikakausi. He tiesivät, että silloin heidän ei enää tarvitse nähdä nälkää eikä janoa, ei myöskään kuolla. Jos Jeesus olisi sanonut, että tulevassa aikakaudessa (EN TO AIONI) ei enää kukaan kuole, ei kukaan olisi sitä ihmetellyt. Jeesus käytti sanontaa "EIS TON AIONA", mikä merkitsi aikaa ennen sitä tulevaa aikakautta. Jeesus lupasi elämän jo nyt kun ihminen uskoo Häneen. Monet kuulijat loukkaantuivat Jeesuksen sanoista, toiset pilkkasivat häntä: "Nyt asia on selvä; sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot: Joka pitää kiinni minun sanastani, ei MILLOINKAAN kohtaa kuolemaa." Alkuteksti ei sano "milloinkaan", vaan: "siihen aikaan asti", EIS TON AIONA, Joh.8:52. Juutalaiset uskoivat Abrahamin tulevan elämään siinä uudessa aikakaudessa, jota kaikki odottivat. Jeesuksen sanat taas viittasivat siihen, että uusi elämä alkoi uskovan sydämessä niin pian kuin Hän sai sen valloittaa. Hänelle Abraham oli yksi niistä monista, jotka vain nukkuivat, kunnes heidät tämän aikakauden viimeisenä päivänä herätetään.
Joh.6:39,40,44,51,58. Hebr.11:10,13-16

EIS TON AIONA tarkoittaa aikaa, joka alkaa tänään ja jatkuu siihen asti kunnes tuleva aikakausien aikakausi alkaa. Jos viitataan johonkin mikä tapahtuu tuossa tulevassa maailmassa, sanotaan EN TO AIONI, tulevassa AIKAKAUDESSA. (Matt.12:32, EF.1:21)
EIS TON AIONA ei ole oikein käännetty, jos on käytetty sanaa ikuisesti. Tämä virhe johtuu kääntäjän pyrkimyksestä tulkita ilmausta. Olisi ollut parempi kääntää sanatarkasti "siihen aikaan asti". Englanninkielinen Interlinear Greek-English New Testament käyttääkin sanontaa "unto the age".

Tässä on lueteltu raamatunkohdat, joissa ilmaukset AIKAAN ASTI ja AIKOJEN AIKOIHIN ASTI esiintyvät.

EIS TON AIONA:
Matt. 21:19 IKINÄ et enää tee hedelmää
Mark.3:29 hän ei IKINÄ saa anteeksi
Mark.11:14 älköön kukaan enää IKINÄ syökö sinun hedelmääsi
Luuk.1:55 Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, AJASTA AIKAAN
Joh.4:14 ei enää KOSKAAN ole janoissaan
Joh.6:51 joka syö tätä leipää, elää IKUISESTI
Joh.6:58 joka syö tätä leipää, elää IKUISESTI
Joh. 8:35 orja ei pysy talossa IKUISESTI, mutta poika pysyy
Joh. 8:51 ei MILLOINKAAN näe kuolemaa
Joh.8:52 ei MILLOINKAAN kohtaa kuolemaa
Joh.10:28 he eivät KOSKAAN joudu hukkaan
Joh.11:26 eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, IKINÄ kuole
Joh.12:34 Messias pysyy IKUISESTI
Joh.13:8 sinä et IKINÄ saa pestä minun jalkojani
Joh.14:16 joka on kanssanne IKUISESTI
1.Kor.8:13 en IKINÄ enää syö lihaa
2.Kor. 9:9 hänen hyvyytensä kestää IKUISESTI
Hebr.5:6 sinä olet pappi IKUISESTI
Hebr.6:20 tullut ylipapiksi, jonka pappeus on IKUISTA
Hebr.7:17 sinä olet pappi IKUISESTI
Hebr.7:21 sinä olet pappi IKUISESTI
Hebr.7:24 mutta Jeesus pysyy IKUISESTI
Hebr.7:28 Pojan, joka on saavuttanut IKUISEN täydellisyyden
1.Piet.1:25 Herran sana pysyy IÄTI
1.Joh.2:17 se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy IÄTI
2.Joh.1:2 on IKUISESTI oleva meidän kanssamme
Juud.1:13 joille IKUISIKSI ajoiksi on varattuna synkin pimeys (artikkeli "ton" puuttuu, joten sanatarkka käännös olisi: erääseen aikakauteen asti)
Ylläolevat kohdat viittaavat lähinnä aikaan tästä hetkestä Jumalan uuteen aikakauteen asti, vaikka monet asiat jatkuvatkin toisessa maailmassa. "EIS" tarkoittaa sisään, tai kohti jotakin. Poikkeuksena lienee Joh.8:35. Orja pysyi talossa tavallisesti vain enintään seitsemän vuotta (5.Moos.15:12). Poika taas pysyi koko elinikänsä. AION tarkoittaa myös ihmisen aikakautta, hänen ELINIKÄÄNSÄ.

EIS TOUS AIONAS TON AIONON, aikojen aikoihin asti
(eis tous aionas =aikoihin asti):

Luuk.1:33 hän hallitsee Jaakobin sukua IKUISESTI (aikoihin asti)
Room.1:25 olkoon hän IKUISESTI ylistetty (aikoihin asti)
Room.9:5 IKUISESTI ylistetty Jumala (aikoihin asti)
Room.11:36 hänen on kunnia IKUISESTI (aikoihin asti)
Room.16:27 saakoon Jumala ... IKUISEN ylistyksen
2.Kor. 11:31 joka on IKUISESTI ylistetty (aikoihin asti)
Gal.1:5 hänen on kunnia AINA ja IKUISESTI
Fil.4:20 Jumalan ... on kunnia AINA ja IKUISESTI
1.Tim.1:17 ikuiselle kuninkaalle... kunnia ja kirkkaus AINA ja IKUISESTI
2.Tim.4:18 hänen on kunnia AINA ja IKUISESTI
Hebr.1:8 Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy AJASTA AIKAAN (aikakauden aikaan asti)
Hebr.13:8 Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja IANKAIKKISESTI (aikoihin asti)
Hebr.13:21 hänen on kunnia AINA ja IKUISESTI
1.Piet.4:11 hänen on kirkkaus ja valta AINA ja IKUISESTI
1.Piet.5:11 hänen on valta IANKAIKKISESTI
Ilm.1:6 hänelle kunnia... AINA ja IKUISESTI
Ilm.1:18 minä elän... AINA ja IKUISESTI
Ilm.4:9 joka elää AINA ja IKUISESTI
Ilm.4:10 joka elää AINA ja IKUISESTI
Ilm. 5:13 kunnia, kirkkaus ja mahti AINA ja IKUISESTI
Ilm.7:12 meidän Jumalallemme AINA ja IKUISESTI
Ilm.10:6 hänen nimeensä, joka elää AINA ja IKUISESTI
Ilm. 11:15 hän on hallitseva AINA ja IKUISESTI
Ilm. 15:7 joka elää AINA ja IKUISESTI
Ylläolevat kohdat ovat Jumalan ylistystä aikakausista aikakausiin, aikojen aikoihin asti. Lisäksi sanonta esiintyy neljässä muussa kohdassa:
Ilm.14:11 tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu AINA ja IKUISESTI (epämääräinen muoto: eis aionas aionon)
Ilm.19:3 porton roviosta nousee savu AINA ja IKUISESTI
Ilm.20:10 niitä kidutetaan yötä päivää, AINA ja IKUISESTI
Ilm.22:5 he hallitsevat kuninkaina AINA ja IKUISESTI
Tutkimme näitä tekstejä tarkemmin myöhemmin.
Otamme ensin loput niistä teksteistä, joissa sana AION mainitaan:
Ef.3:21 kautta kaikkien sukupolvien, AINA ja IKUISESTI (oikeastaan: kaikkiin aikakausien aikakauden sukupolviin asti)
2.Piet.3:18 hänelle kunnia nyt ja IANKAIKKISUUDEN päivään asti (aikakauden päivään asti)


Sinulla, lukija on mahdollisuus tutkia nämä tekstit tarkoin, pitäen mielessäsi sanontojen alkuperäinen merkitys. Muita kohtia ei Uudessa Testamentissa esiinny, missä sana AION olisi mukana. Kun luet ilmauksen "aina ja ikuisesti", niin muista, että alkuteksti puhuu ajoista ja aikakausista.

Emme kuitenkaan saa unohtaa sanaa AIONIOS. Se on adjektiivi, laatusana, joka on johdettu sanasta AION. Se tarkoittaa AIKAKAUTEEN LIITTYVÄÄ, KAUTTA AIKAKAUSIEN olevaa, JATKUVAA, IKUISTA. Tuo sana esiintyy monessa jakeessa, ja otamme ne kaikki esille.


                 AIONIOS = IKUINEN?

Matt.18:8 heitetään IKUISEEN tuleen
Matt.19:16 jotta saisin IANKAIKKISEN elämän
Matt.19:29 perii IANKAIKKISEN elämän
Matt.25:41 menkää pois... IKUISEEN tuleen
Matt.25:46 he lähtevät, toiset IANKAIKKISEEN rangaistukseen, mutta vanhurskaat IANKAIKKISEEN elämään
Mark.3:29 on syypää IKUISEEN syntiin
Mark.10:17 jotta perisin IANKAIKKISEN elämän
Mark.10:30 tulevassa ajassa hän saa IANKAIKKISEN elämän
Luuk. 10:25 jotta saisin omakseni IANKAIKKISEN elämän
Luuk.16:9 ottavat teidät IÄISIIN asuntoihin
Luuk.18:18 että perisin IANKAIKKISEN elämän
Luuk.18:30 tulevassa maailmassa IANKAIKKISEN elämän
Joh.3:15 joka uskoo häneen, saisi IANKAIKKISEN elämän
Joh.3:16 jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi IANKAIKKISEN elämän
Joh.3:36 sillä, joka uskoo Poikaan, on IKUINEN elämä
Joh.4:14 kumpuaa IKUISEN elämän vettä
Joh.4:36 kokoaa satoa IANKAIKKISEEN elämään
Joh.5:24 joka kuulee minun sanani ja uskoo... on saanut IKUISEN elämän
Joh.5:39 luulette niistä löytävänne IKUISEN elämän
Joh.6:27 sitä,joka antaa IKUISEN elämän
Joh.6:40 jokaisella, joka... uskoo häneen, on IKUINEN elämä
Joh.6:47 sillä, joka uskoo, on IKUINEN elämä
Joh.6:54 sillä, joka... juo minun vereni, on IKUINEN elämä
Joh.6:68 sinulla on IKUISEN elämän sanat
Joh.10:28 Minä annan heille IKUISEN elämän
Joh.12:25 joka... panee alttiiksi elämänsä,saa osakseen IKUISEN elämän
Joh.12:50 hänen käskynsä antaa IKUISEN elämän
Joh.17:2 jotta hän antaisi IKUISEN elämän kaikille,jotka olet hänelle uskonut
Joh.17:3 ja IKUINEN elämä on sitä, että he tuntevat sinut
Apt.13:46 ettekä pidä itseänne IANKAIKKISEN elämän arvoisina
Apt.13:48 jotka oli säädetty IANKAIKKISEEN elämään
Room.2:7 niille, jotka... etsivät... katoamuutta, hän antaa IKUISEN elämän
Room.5:21 niin on armo hallitseva ja johtava IKUISEEN elämään
Room.6:22 lopuksi IKUISEN elämän
Room.6:23 Jumalan armolahja on IANKAIKKINEN elämä
Room.16:25 on IKIAJOISTA (ikuisista ajoista) saakka ollut kätkettynä
Room.16:26 IKUISEN Jumalan käskystä
2.Kor.4:17 ahdinkomme tuottaa meille... IKUISEN kirkkauden
2.Kor.4:18 mutta näkymätön IKUISESTI ( alkuteksti: näkymättömät ovat ikuisia)
2.Kor.5:1 IKUINEN asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä
Gal.6:8 korjaa siitä satona IKUISEN elämän
2.Tess.1:9 Heidän rangaistuksenaan on IKUINEN kadotus
2.Tess.2:16 antanut meille IANKAIKKISEN lohdutuksen
1.Tim.1:16 uskovat häneen ja saavat IKUISEN elämän
1.Tim.6:12 voita omaksesi IKUINEN elämä
1.Tim.6:16 hänen on kunnia ja IKUINEN valta
2.Tim.1:9 jonka hän jo ennen AIKOJEN alkua soi meille (ennen ikuisia aikoja)
2.Tim.2:10 sen mukana IKUISEN kirkkauden
Tit.1:2 toivoen odottamaan IKUISTA elämää. Tämän on Jumala luvannut ennen AIKOJEN alkua(ennen ikuisia aikoja)
Tit.3:7 saisimme osaksemme IKUISEN elämän, niinkuin toivomme
File.1:15 että saisit pitää hänet luonasi IKUISESTI
Hebr.5:9 hänestä tuli IANKAIKKISEN pelastuksen tuoja
Hebr.6:2 IANKAIKKINEN tuomio
Hebr.9:12 hankkinut meille IKIAJOIKSI (ikuisen) lunastuksen
Hebr.9:14 IKUISEN henkensä voimalla hän on antanut itsensä
Hebr.9:15 saisivat heille luvatun IANKAIKKISEN perinnön
Hebr.13:20 IKUISEN liiton uhriveren tähden
1.Piet.5:10 kutsunut teidät IANKAIKKISEEN kirkkauteensa
2.Piet.1:11 saatte... astua meidän Herramme... IANKAIKKISEEN valtakuntaan
1.Joh.1:2 ilmoitamme teille IANKAIKKISEN elämän
1.Joh.2:25 tämän hän itse on meille luvannut: IANKAIKKISEN elämän
1.Joh.3:15 ettei IANKAIKKINEN elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa
1.Joh.5:11 Jumala on antanut meille IANKAIKKISEN elämän
1.Joh.5:13 teillä on IANKAIKKINEN elämä
1.Joh.5:20 hän on tosi Jumala ja IANKAIKKINEN elämä
Juud.1:7 varoittava esimerkki, joka muistuttaa IKUISESTA tulesta
Juud.1:21 johtaa meidät IANKAIKKISEEN elämään
Ilm. 14:6 tehtävänään oli julistaa IKUINEN evankeliumi

Jos katsomme edellä olevia tekstejä, huomaamme, että kaksi kolmasosaa jakeista, joissa sana AIONIOS mainitaan, puhuu IKUISESTA ELÄMÄSTÄ. Tämä elämä saadaan uskoon tultaessa (Joh.5:24) ja toteutuu lopullisesti ylösnousemuksessa tämän aikakauden viimeisenä päivänä (Joh.6:40, Matt.24:3.30,31). Iankaikkinen elämä on lahja Jeesukselta (Joh.10:28). Ei ainoakaan noista kuudestakymmenestä kahdeksasta kohdasta lupaa ikuista elämää jumalattomille. Käsitys, että ihminen olisi luonnostaan kuolematon, ei saa tukea näistä jakeista. Päinvastoin sanoo 1.Joh.3:15: "Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa." Ikuinen elämä on Jumalan armolahja (Room.6:23). Synnin palkka sitä vastoin on saman jakeen mukaan kuolema.
Sana "iankaikkinen" tulee sanasta "aion", mikä tarkoittaa aikakautta. Jumalan aikakausi on taivaan aikakautta. Maailmassa eletään toista aikaa. Paavali sanookin: "Viisautta kyllä puhumme täysikasvuisten kesken, mutta emme tämän aikakauden viisautta, emmekä tämän aikakauden kukistuvien valtiaiden viisautta, vaan puhumme Jumalan salaista kätkettyä viisautta, jonka Jumala määräsi edeltäpäin ennen aikakausia meidän kirkkaudeksemme." (sanatarkka käännös, 1.Kor.2:6,7)
Jumala elää aina Jumalan aikakautta. Ihmiset etsivät pääsyä tuohon aikakauteen. He kysyvät niinkuin rikas nuori mies Jeesuksen aikana: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?" (Matt.19:16)

Matt.18:8 ja 25:41 puhuvat IKUISESTA tulesta, joka on valmistettu pahuuden enkeleille, ja johon myös jumalattomat joutuvat. Emme puutu niihin tarkemmin vielä tässä vaiheessa, koska myöhemmin tutkimme KADOTUSTA. Toteamme vain, että se, mikä näiden jakeiden mukaan on ikuinen, on tuli, eikä ihminen. Matt.25:46 mainitsee IANKAIKKISEN RANGAISTUKSEN. Maalliset tuomioistuimet jakavat joidenkin vuosien rangaistuksia, joku voi saada elinkautisen. Monissa maissa langetetaan myös kuolemantuomioita, jotka ovat herättäneet paljon arvostelua, syystä että kuolemanrangaistus on peruuttamaton. Se on inhimillisesti katsoen IKUINEN rangaistus. Kuitenkin sen toteuttaminen on hyvin lyhytaikainen: ihmisen ei tarvitse kokea sitä kuin hetken. Mark.3:29 varoittaa synnistä, jota ei IKINÄ saa anteeksi, ja joka siis johtaa ikuiseen rangaistukseen.
2.Tess.1:9 "heidän rangaistuksenaan on IKUINEN KADOTUS, ero Herrasta". Sana, jota tässä on käytetty (olethros), tarkoittaa TUHOAMISTA ja HÄVITTÄMISTÄ. Sanaa "ero" ei alkutekstissä esiinny, ja siksi olisi parempi kääntää: "jotka saavat rangaistuksekseen IKUISEN TUHOUTUMISEN Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta.
Hebrealaiskirje mainitsee IANKAIKKISEN TUOMION. Sana "krima" tarkoittaa tuomiopäätöstä. Se PÄÄTÖS on IKUINEN. (Hebr.6:2)
Juud.1:7 tuo esille Sodoman ja Gomorran kaupunkien hävityksen tulivuoren purkauksen kautta. Se oli esimerkkinä tulevasta hävityksestä. Näiden kaupunkien asukkaiden tuomioita ei ole vielä edes langetettu! (Matt.11:24)

 

      KADOTA, KADOTTAA, KADOTUS

Oletko ajatellut sanaa "kadotus"? Mielessäsi on kuva jostakin paikasta, missä pahantekijät saavat kärsiä vaivaa tekojensa tähden, toivoen saavansa edes joskus vapautuksen vaivoistaan. Monet uskovat, että sellainen kadotus sijaitsee jossakin maan alla, missä paholaisen luullaan hallitsevan. Kadotus on heille paikannimi. Kun ihminen kuolee, omaiset katsovat kasvojen ilmettä, kysyen mielessään: "Pääsiköhän tämä henkilö taivaaseen, vai joutuiko kadotuksen vaivanpaikkaan?" Tuskin kuitenkaan ilmeestä voi tehdä mitään johtopäätöksiä, koska kuollessa kaikki lihasjännitys häviää, ja kireät ilmeet siliävät automaattisesti. Tärkeämpää kuitenkin on tietää mitä sana KADOTUS tarkoittaa. Sehän on muodostettu sanasta KADOTA. Jos kadottaa jonkin esineen, silloin voi puhua myös KADOTTAMISESTA. Toisaalta sanat KADOTUS ja KADOTTAMINEN tarkoittavat samaa.
Miltä kuulostaisi, jos sanoisimme: "Minun uusi rannekelloni on joutunut kadotukseen"? Se ei kuulosta oikealta.
pudota-pudotus, siivota-siivous, aivastaa-aivastus, juosta-juoksutus, laskea-laskutus, taivuttaa-taivutus; nämä ovat kielellisiä lisäesimerkkejä.

Sana KADOTUS on käännetty kreikan kielen sanasta APOLEIA, mikä tarkoittaa TUHOA, HÄVITYSTÄ, HÄVIÄMISTÄ, HUKKAAN JOUTUMISTA, TUHLAUSTA. Vastaava teonsana APOLLUMI tarkoittaa: TUHOTA, HÄVITTÄÄ, KADOTA, KADOTTAA, TUHLATA, JOUTUA TUHON OMAKSI, TULLA MENETETYKSI. Eri taivutusmuodoista riippuen voi sama sana ilmaista joko tekemistä, tai tekemisen kohteeksi joutumista. Siksi APOLEIA tarkoittaa sekä HÄVIÄMISTÄ, että HÄVITYKSEN KOHTEEKSI JOUTUMISTA. Jos tutkimme ne raamatunpaikat, joissa ilmenee tämän sanan merkitys asiayhteydestä, niin näemme, ettei se sana yhdessäkään kohdassa tarkoita vaivanpaikkaa sellaisena kuin sitä yleensä opetetaan, vaan TAPAHTUMAA. Raha katoaa, lammas katoaa erämaahan, tuhlaajapoika katoaa isänsä kodista, voide tulee Juudaksen mielestä tuhlatuksi, kaupungit ja murhamiehet hävitetään, maailma tuhoutui vedenpaisumuksessa jne.


Meistä ei kukaan ole vielä nähnyt millaista on kuoleman toisella puolella. Siksi olisi luonnollista antaa sanojen säilyttää niiden merkitys silloinkin, kun puhumme tulevista tapahtumista. Jos Raamattu sanoo, että jumalattomat joutuvat tuhoon, miksi muuttaisimme sen merkityksen? Jos samaa sanaa käytetään Mark.14:4 "millaista voiteen HAASKAUSTA", ja myös Fil.3:19 "heidän loppunsa on KADOTUS", niin silloinhan ilmaisuilla täytyy olla sama merkitys. Kummassakin käytetään sanaa APOLEIA. Vastaavaa teonsanaa käytetään viinileileistä, jotka menevät piloille (Luuk.5:37).

Kun nyt tarkastelemme niitä kohtia, joissa sana "APOLEIA" mainitaan, niin näemme, että kääntäjä poikkeaa alkuperäisestä merkityksestä käyttäessään sanaa KADOTUS, aivan kuin se olisi paikannimi. Kadotus tarkoittaa tuhoa ja katoamista. Eivät viinileilitkään joudu kadotukseen, vaan tuhoon!
Matt.7:13 monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie KADOTUKSEEN (tuhoon, katoamiseen)
Matt.26:8 he sanoivat paheksuen: "Millaista HAASKAUSTA!"
Mark.14:4 millaista voiteen HAASKAUSTA
Joh.17:12 jonka täytyi joutua KADOTUKSEEN (oikeastaan: TUHON POIKA)
Apt.8:20 KADOTUKSEEN joudut rahoinesi (tuhoon)
Room.9:22 vihan astioita, jotka on määrätty TUHOTTAVIKSI
Fil.1:28 heitä odottaa KADOTUS (tuho) mutta teitä pelastus
Fil.3:19 heidän loppunsa on KADOTUS (tuho)
2.Tess.2:3 laittomuus ihmishahmossa, KADOTUKSEN ihminen (vertaa jaetta 8: "jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella")
1.Tim.6:9 jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja PERIKATOON
Hebr.10:39 emme ole niitä, jotka luopuvat ja JOUTUVAT TUHOON
2.Piet.2:1 he salakuljettavat teidän keskuuteenne TUHOISIA harhaoppeja (alkuteksti: tuhon harhaoppeja)... Pian he kuitenkin saattavat itsensä TUHOON
2.Piet.2:3 heidän TUHONSA odottaa heitä
2.Piet.3:7 niitä säilytetään sitä päivää varten, jona tulee tuomio ja jumalattomat TUHOTAAN (jumalattomien tuomion ja tuhon päivään)
2.Piet.3:16 haihattelevat ihmiset omaksi TUHOKSEEN vääristelevät niinkuin muitakin kirjoituksia
Ilm.17:8 lopulta se joutuu TUHON omaksi
Ilm.17:11 se joutuu TUHON omaksi
Niinkuin APOLEIA merkitsee tuhoa, niin myös vastaava teonsana APOLLUMI viittaa tuhoon ja tuhoutumiseen. Varminta lienee kuitenkin katsoa ne kohdat joissa se sana esiintyy. Jotta Raamattu olisi elävästi käännetty, niin sanalle on annettu monta suomalaista vastinetta, vaikka alkuteksti käyttääkin samaa sanaa.

TUHOTA, TUHOUTUA, KADOTA, KADOTTAA
Matt.2:13 Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja SURMATA hänet
Matt.5:29 onhan sinulle parempi, että MENETÄT vain yhden osan ruumiistasi
Matt.5:30 onhan sinulle parempi, että MENETÄT vain yhden jäsenen
Matt.8:25 Herra, pelasta meidät! Me HUKUMME
Matt.9:17 leilit OVAT PILALLA
Matt.10:6 Israelin lasten EKSYNEIDEN lampaiden luo
Matt.10:28 joka voi sekä sielun että ruumiin HUKUTTAA helvettiin
Matt.10:39 joka varjelee elämäänsä, KADOTTAA sen, mutta joka elämänsä minun tähteni KADOTTAA, on sen löytävä
Matt.10:42 hän ei Jää palkkaansa VAILLE
Matt.12:14 miten SAISIVAT Jeesuksen RAIVATUKSI POIS TIELTä
Matt.15:24 ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan KADONNEITA lampaita varten
Matt.16:25 joka tahtoo pelastaa elämänsä, KADOTTAA sen, mutta joka elämänsä... KADOTTAA, on sen löytävä
Matt.18:14 että yksikään näistä vähäisistä JOUTUISI HUKKAAN
Matt.21:41 hän ANTAA noille pahoille pahan LOPUN
Matt.22:7 hän lähetti sotajoukkonsa, SURMASI murhamiehet
Matt.26:52 joka miekkaan tarttuu, se miekkaan HUKKUU
Matt.27:20 ja Jeesukselle KUOLEMANTUOMIOTA
Mark.1:24 oletko tullut TUHOAMAAN meidät
Mark.2:22 sekä viini että leilit MENEVÄT HUKKAAN
Mark.3:6 miten SAISIVAT Jeesuksen RAIVATUKSI POIS TIELTÄ
Mark.4:38 etkö näe, me HUKUMME
Mark.8:35 joka tahtoo pelastaa elämänsä, KADOTTAA sen, mutta joka elämänsä... KADOTTAA, on sen pelastava
Mark.9:22 jotta SAISI hänet TAPETUKSI
Mark.9:41 ei jää palkkaansa VAILLE
Mark.11:18 miten saisivat Jeesuksen RAIVATUKSI POIS TIELTÄ
Mark.12:9 hän tulee ja OTTAA nuo viljelijät HENGILTÄ
Luuk.4:34 oletko tullut TUHOAMAAN meidät
Luuk. 5:37 leilit OVAT PILALLA
Luuk.6:9 pelastaa ihmishenki vai TUHOTA ihminen
Luuk.8:24 opettaja, me HUKUMME
Luuk.9:24 joka tahtoo pelastaa elämänsä, KADOTTAA sen, mutta se joka sen minun tähteni KADOTTAA, on sen pelastava
Luuk.9:25 mutta SAATTAA itsensä TUHOON
Luuk.11:51 joka SURMATTIIN
Luuk.13:3 OLETTE TUHON OMIA, ellette käänny
Luuk.13:5 OLETTE TUHON OMIA, ellette käänny
Luuk.13:33 eihän ole mahdollista, että profeetta SURMATAAN
Luuk.15:4 yksi niistä KATOAA autiomaahan... lähtee sen KADONNEEN perään ja etsii
Luuk.15:6 joka OLI KADOKSISSA
Luuk.15:8 hän KADOTTAA niistä yhden
Luuk.15:9 minä löysin rahan, jonka OLIN KADOTTANUT
Luuk.15:17 minä NÄÄNNYN täällä nälkään
Luuk.15:24 hän OLI KADOKSISSA, mutta nyt hän on löytynyt
Luuk.15:32 OLI KADOKSISSA, mutta on nyt löytynyt
Luuk.17:27 tulva tuli ja TUHOSI heidät kaikki
Luuk.17:29 se TUHOSI heidät kaikki
Luuk.17:33 joka yrittää turvata elämänsä, KADOTTAA sen, mutta joka sen KADOTTAA, on pelastava sen omakseen
Luuk. 19:10 juuri sitä, mikä on KADONNUT, Ihmisen poika on tullut etsimään
Luuk.19:47 miettivät, miten RAIVAISIVAT hänet POIS TIELTÄ
Luuk.20:16 hän tulee ja OTTAA nuo viljelijät HENGILTÄ
Luuk.21:18 edes hiuskarva päästänne ei MENE HUKKAAN
Joh.3:16 jottei yksikään, joka häneen uskoo, JOUTUISI KADOTUKSEEN (vertaa Luuk.21:18, Joh.6:12. Kaikissa näissä kolmessa tekstissä on sama muoto "apoletai". Siksi nämä kohdat tulisi kääntää samoin! On väärin kääntää "joutua kadotukseen", koska se viittaa paikkaan tai olotilaan, eikä tapahtumaan. Oikea käännös olisi: EI TUHOUTUISI)
Joh.6:12 Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään MENISI HUKKAAN
Joh.6:27 älkää tavoitelko KATOAVAA ruokaa
Joh.6:39 etten minä anna yhdenkään niistä... JOUTUA HUKKAAN
Joh.10:10 varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja TUHOAMAAN
Joh.10:28 he eivät koskaan JOUDU HUKKAAN
Joh.11:50 koko kansa JOUTUU TUHOON
Joh.12:25 joka rakastaa elämäänsä, KADOTTAA sen
Joh.17:12 eikä yksikään heistä JOUTUNUT HUKKAAN
Joh.18:9 en ole antanut yhdenkään JOUTUA HUKKAAN
Apt.5:37 hänkin SAI SURMANSA
Apt.27:34 yksikään teistä ei MENETÄ hiuskarvaakaan päästään
Room. 2:12 ne jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös TUHOUTUVAT laista riippumatta
Room.14:15 älä SAATA ruoallasi PERIKATOON sitä, jonka vuoksi Kristus on kuollut
1.Kor.1:18 puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka JOUTUVAT KADOTUKSEEN (alkuteksti: hulluutta tuhoutuville, tai katoaville. Vertaa 1.Piet. 1:7 "katoava kulta")
1.Kor.1:19 minä HÄVITÄN viisaitten viisauden
1.Kor.8:11 sinun tietosi VIE TUHOON tuon heikon
1.Kor.10:9 he KUOLIVAT käärmeenpuremiin
1.Kor.10:10 he SAIVAT SURMANSA kuolemanenkelin kädestä
1.Kor.15:18 ovat JOUTUNEET PERIKATOON
2.Kor,2:15 tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka JOUTUVAT KADOTUKSEEN (alkuteksti: pelastuville ja TUHOUTUVILLE)
2.Kor.4:3 se on peitossa niiltä, jotka JOUTUVAT KADOTUKSEEN (Alkuteksti: TUHOUTUVISSA on peitettynä)
2.Kor.4:9 maahan lyötyjä, mutta emme TUHOTTUJA
2.Tess.2:10 hänen vääryytensä pettää ne, jotka JOUTUVAT KADOTUKSEEN (alkuteksti: kaikella vääryyden petoksella TUHOUTUVILLE)
Hebr.1:11 ne KATOAVAT, mutta sinä pysyt
Hebr.11:31 koska portto Raahab uskoi, hän välttyi KUOLEMASTA
Jaak.1:11 kukka putoaa maahan, ja sen kauneus ON MENNYTTÄ
Jaak.4:12 jolla on valta pelastaa ja valta TUOMITA KADOTUKSEEN (alkuteksti: kykenevä pelastamaan ja TUHOAMAAN)
1.Piet.1:7 onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin KATOAVA kulta
2.Piet.3:6 maailma myös HÄVITETTIIN vedenpaisumuksessa
2.Piet.3:9 ei halua kenenkään TUHOUTUVAN
2.Joh.1:8 katsokaa, että ette HUKKAA sitä
Juud.1:5 TUHOSI sitten ne, jotka eivät uskoneet
Juud.1.11 ovat kapinoinnillaan HANKKINEET itsellensä TUHON
Ilm.18:14 kaikki komeutesi ja koreutesi ON MENNYTTÄ
Lisäksi mainitaan syvyyden enkeli, nimeltä Apollyon. Nimi tulee samasta sanasta "apollumi", ja tarkoittaa TUHOOJA . (Ilm. 9:11)

----------------------------

Katsokaamme vielä toista sanaa "olethros". Se merkitsee hävitystä ja tuhoa. Eri muotoja:

2.Tess.1:9 heidän rangaistuksenaan on ikuinen KADOTUS (oikeastaan: TUHO)
Hebr.11:28 ettei esikoisten SURMAAJA koskisi israelilaisten lapsiin (esikoisten TUHOOJA )
1.Kor.5:5 annettava hänen ruumiinsa TUHOUTUA
1.Kor.10:10 He saivat surmansa KUOLEMANENKELIN kädestä (TUHOOJAN kädestä).

Uuden testamentin sanoma jumalattomille on selvä:

Ilman uskoa Jeesukseen Kristukseen ei ole muuta odotettavissa kuin tuhoutuminen lopullisesti.
Kadotus ei ole olotila, ei paikka maan alla, ei sielunvihollisen valtakunta, vaan tapahtuma, jonka seurauksena ihmisen olemassaolo lakkaa ikiajoiksi.
Jeesus antaa ikuisen elämän uskoville, ei jumalattomille. Se on lahja (Room.6:23). Tuskinpa sitä voisikaan Jumalan lahjaksi sanoa, jos jumalattomat saisivat lahjaksi ikuisen piinan kadotuksessa!
Koska Jumala on rakkaus, eikä hän kiusaa ketään (Jaak.1:13, 1.Joh.4:8), hän antaa mahdollisuuden kadota lopullisesti pois olemassaolosta. Synnin palkka on KUOLEMA (Room.6:23).


            KUOLEMATTOMUUS

Ne raamatunkohdat, jotka edellä on esitetty, todistavat yhtäpitävästi, että osaa ihmisiä tulee kohtaamaan tuho. Siksi herää kysymys : "Eikö ihminen olekaan kuolematon olento?" Olemmehan vuosisatojen ajan kuulleet sitä saarnattavan itsestään selvänä tosiasiana. Katsotaanpa mitä siitä sanotaan:
1.Tim.6:15,16 ...Jumala, kuninkaiden Kuningas ja Herrojen Herra. HÄN YKSIN ON KUOLEMATON
1.Kor.15:53,54 Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja KUOLEVAISEN KUOLEMATTOMUUTEEN. Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja KUOLEVAINEN KUOLEMATTOMUUTEEN, silloin toteutuu kirjoitusten sana: "Kuolema on nielty ja voitto saatu."
Paavali kirjoittaa uskonveljille. Vertaa jakeita 22 ja 23: "Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen KRISTUKSEN OMAT kun hän tulee." Paavali puhuu ainoastaan uskovien ylösnousemuksesta tässä luvussa. Hän ei uskonut ihmisen olevan luonnostaan kuolematon, jae 50. Ilman ylösnousemusta olisivat uskovat ihmiset joutuneet perikatoon eli tuhoutuneet, jae 18. Seurakunnan usko olisi ollut "pohjaa vailla", jae 17.

Ylläolevissa jakeissa (1.Kor.15:42,50,52,53,54) mainitaan sanat KATOAVA, KATOAMATTOMUUS. Myös näitä sanoja käytetään kuvaamaan samaa muutosta, mikä tapahtuu uskovien kohdalla YLÖSNOUSEMUKSESSA, ei ennen!


Katoavaisuus tulee sanasta "fthora", mikä tarkoittaa turmeltumista, tuhoutumista, rappeutumista. Katoamattomuus on sen vastakohta.

Luuk.12:33 siellä ei varas pääse siihen käsiksi, eikä koi TEE TUHOJAAN
Apt.2:31 eikä hänen ruumiinsa MAADU (näe TUHOUTUMISTA)
Apt.13:34-37 kun Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista, Jeesus ei enää palaa KATOAVAISUUTEEN... Hänhän sanoo toisessa kohden: "Sinä et salli palvelijasi RUUMIIN MAATUA" (alkuteksti: et salli sinun Pyhäsi NÄHDÄ KATOAVAISUUTTA). Palveltuaan omana aikanaan Jumalan suunnitelmaa Daavid nukkui pois; hänet vietiin isiensä viereen ja hänen RUUMIINSA MAATUI (hän NÄKI KATOAVAISUUDEN). Mutta hän, jonka Jumala herätti kuolleista, ei MAATUNUT (alkuteksti: ei nähnyt KATOAVAISUUTTA).
Room.1:23 he ovat vaihtaneet KATOAMATTOMAN Jumalan kirkkauden KATOAVAISTEN ihmisten ja lintujen... kuviin
Room.2:7 niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja KATOAMATTOMUUTTA, hän antaa ikuisen elämän
1.Kor.9:25 juoksijat saavuttaakseen KATOAVAN seppeleen, mutta me KATOAMATTOMAN
Ef.6:24 armo tulkoon kaikkien niiden osaksi, jotka rakastavat Herraamme Jeesusta Kristusta, armo ja KATOAMATTOMUUS (alkuteksti: armo kaikille niille, jotka rakastavat Herraamme Jeesusta Kristusta KATOAMATTOMUUDESSA , tai turmeltumattomuudessa)
1.Tim.1:17 ikuiselle kuninkaalle, KUOLEMATTOMALLE, näkymättömälle ja ainoalle Jumalalle kunnia
2.Tim.1:10 hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja KATOAMATTOMUUDEN
1.Piet.1:4 häneltä me saamme perinnön, joka ei TURMELLU
1.Piet.1:23 olettehan te syntyneet uudesti, ette KATOAVASTA siemenestä, vaan KATOAMATTOMASTA
1.Piet.3:4 teidän kaunistuksenne olkoon KATOAMATONTA: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki.
Ilm.11:18 on aika TUHOTA ne jotka TUHOAVAT maata

2.Kor.3:7,11,13 käyttää toista sanaa "katargoumenos", mikä tarkoittaa, että Mooseksen kasvojen kirkkaus oli ohimenevää.


           VAIVAAMINEN, VAIVATA

Katsokaamme niitä jakeita, joissa puhutaan ihmisten piinaamisesta. Kreikan sana "basanismos" viittaa eri metallien aitouden tutkimiseen. Kuvaannollisesti se tarkoittaa ihmisten tutkimista oikeudenkäynnissä, sekä myös elämän mukanaan tuomia koettelemuksia. Vanginvartijaa kutsuttiin nimellä "basanistes", koska hän saattoi käyttää kovia otteita. Teonsana "basanizo tarkoittaa "koetella, tutkia, vaivata," ja toisessa muodossa myös "olla koeteltu, olla rasitettu, olla vaivattu"
Matt.4:24 hänen luokseen tuotiin kaikki erilaisista taudeista KÄRSIVÄT ihmiset (alkuteksti: kaikki, joilla oli eri tauteja ja VAIVOJA).
Matt.8:6 Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa TUSKISSA (kovasti VAIVATTUNA).
Matt.8:29 oletko tullut tänne KIDUTTAMAAN meitä jo ennen määräaikaa (voisi myös tarkoittaa: TUTKIMAAN, KOETTELEMAAN)
Matt.14:24 vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja PONNISTELI aallokossa VASTATUULEEN (aaltojen RASITTAMA )
Matt.18:34 vihoissaan kuningas pani palvelijansa ANKARAAN VANKEUTEEN (alkuteksti: antoi hänet VANGINVARTIJOILLE)

Mark.5:7 Jumalan tähden, älä VAIVAA minua (tai: älä minua KUULUSTELE )
Mark.6:48 hän näki, että opetuslapsilla OLI TÄYSI TYÖ soutaa vastatuuleen ( olivat soutamisesta RASITTUNEITA )
Luuk.16:23 kun hän tuonelan TUSKISSA kohotti katseensa

Luuk.16:28 etteivät hekin joutuisi tähän KÄRSIMYKSEN paikkaan

Ilm.9:5 heitäkään ne eivät saaneet tappaa, ainoastaan PIINATA viiden kuukauden ajan. TUSKA, jonka ne ihmiselle tuottavat, on samanlainen kuin skorpionin piston tuottama.

Ilm.11:10 nuo kaksi profeettaa OLIVAT pahoin VAIVANNEET maan asukkaita
Ilm.12:2 huusi tuskissaan synnytyspolttojen VAIVAAMANA.
Ilm.14:10 häntä KIDUTETAAN tulessa ja rikin katkussa
Ilm.14:11 tulesta, joka ihmisiä KIDUTTAA, nousee savu
Ilm.18:7 saman verran antakaa hänelle TUSKAA ja murhetta
Ilm.18:10 he seisovat loitolla, kauhuissaan siitä, miten häntä PIINATAAN
Ilm.18:15 seisovat loitolla, kauhuissaan siitä, miten häntä PIINATAAN
Ilm.20:10 siellä niitä KIDUTETAAN aina ja iankaikkisesti
Näemme edellämainituista teksteistä, että vaivaa on monenlaista. Sairaudet vaivaavat, myrsky rasittaa, skorpionin pisto koskee aikansa.
Kun raamatussa sanotaan, että ihmisiä PIINATAAN, on helppo erehtyä luulemaan, että se on Jumala joka vaivaa syntisiä. Kuitenkin on niin, että tuota sanaa "basanizo" käytetään kaikesta mikä rasittaa tai vaivaa. Se, mikä vaivaa, voi olla vastatuuli, skorpioni, synnytyspoltot, vieläpä kaksi profeettaa, jotka sanoivat totuuden (Ilm.11:10, 12:2). Jotta lukija ymmärtäisi nämä eri mahdollisuudet, tulisi sanonnat "piinataan", "vaivataan", "kidutetaan", korvata sanoilla: TUNTEVAT TUSKAA, TUNTEVAT VAIVAA, TUNTEVAT AHDISTUSTA, TUNTEVAT RASITUSTA.

         RIKAS MIES JA LASARUS

Vertauksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksessa puhutaan myös vaivaamisesta. Vertaus haluaa tuoda esille yhden tai muutaman asian, joita painotetaan erikoisesti. Emme voi ilman muuta tulkita kaikkea kirjaimellisesti, muutoin turmelemme vertauksen ydinajatuksen.
Otetaanpa toinen vertaus, kertomus hyvästä paimenesta, joka etsii kunnes löytää kadonneen lampaan. Jos tyydymme lopettamaan vertauksen tähän, niin vertaus on kaunis kertomus Vapahtajasta, joka tuli tänne maailmaan etsimään kadonnutta ihmislasta. Jos me sen sijaan esitämme kysymyksen paimenelle, miksi hän halusi pelastaa tuon lampaan, niin silloin olemme menneet liian pitkälle. Ei paimen kasvata lampaita viedäkseen ne sitten hoitoon vanhainkotiin, vaan jotta hän, tai hänen isäntänsä, saisi tarvittaessa teurastaa lampaan ja syödä sen. Paimen estää suden lähestymisen vain saadakseen itsellensä ruokaa. (Luuk.15:4-8)
Vertauksessa epärehellisestä taloudenhoitajasta (Luuk.16:1-9) Jeesus kehui sitä, että tämä mies osasi pelastaa itsensä kerjääjän kohtalolta, kun hänen täytyi luopua työpaikastaan. Tuskinpa Jeesus kuitenkaan tarkoitti että meidän tulisi tehdä asiakirjojen väärennöksiä työpaikallamme. Opetus lienee hengellistä laatua: Me jotka olemme tuhlanneet Jumalan lahjoja itsekkäästi, teemme viisaasti, jos tuhlaamme niitä jatkossa vielä enemmän kanssaihmisillemmme.

Palatkaamme takaisin VERTAUKSEEN rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Sen tarkoituksena oli vastata kysymykseen, miksi Jeesus ei antanut näkyvämpää todistetta siitä mitä hän sanoi. Sitä paitsi siinä on monta kohtaa, jotka ovat ristiriidassa lukuisten raamatunkohtien ja Jeesuksen omien sanojen kanssa. Ilmeisesti kuulijat tajusivat, että tämä kertomus oli vain vertaus, ei tosi tapahtuma. Se on kuin näytelmä, mihin on koottu rikas jumalaton, köyhä uskovainen, isä Abraham, taivas, tuhoutuminen tulessa, nykyaika ja tuleva aikakausi samanaikaisesti.

Katsokaamme Luuk.16:19-31 kohta kohdalta, niin ehkä asia selvenee:

Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. (ilmeisesti hän oli hyvin menestyksellinen.Juutalaiset pitivät menestystä Jumalan suosion merkkinä.)
Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. (Nimi Lasarus tarkoittaa: Jumala auttaa. Hän oli vailla ulkonaisia menestyksen merkkejä, kun hän kerjäsi rikkaan talon ulkopuolella)
Köyhä olisi halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan. (Koirat osoittivat enemmän myötätuntoa kuin tuo rikas mies. Juutalaisten hengelliset johtajat halveksivat vähempiosaisia, ja pitivät heitä syntisinä. Vertaa Joh.9:1,2,3,34. Jeesus viittaa tässä fariseusten ja kansan johtohenkilöiden kovasydämiseen käytökseen.)
Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. (Hurskaat juutalaiset toivoivat kerran saavansa levätä Abrahamin luona. Hebr.11:8-19 kertoo, kuinka Abraham itse uskoi pääsevänsä taivaalliseen kaupunkiin, ja hän uskoi myös ylösnousemukseen, jae 19. Paavali uskoi ylösnousemuksen välttämättömyyteen, muutoin "nekin jotka ovat nukkuneet pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon" 1.Kor.15:18. Abraham puolestaan uskoi tulevaan Vapahtajaan, ja iloitsi, Joh.8:56. Ei Raamattu tue käsitystä, että Abraham olisi tietoisessa tilassa odottamassa ylösnousemusta.)
Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. (Lasaruksen hautajaisia ei edes mainita.)
Kun hän tuonelan tuskissa ( alkuteksti: tuonelassa, tuskissa ollen) kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. (tuskin kirjaimellisesti, koska pelastuneita tulee olemaan lukemattomia. Köyhä kerjäläinen pääsi Abrahamin helmaan, mutta rikas mies joutui liekkien keskelle. Vertauksessa ei sanota, että häntä vaivattiin, vaan että hänellä oli tuskallinen olo. Hän tiesi olevansa väärällä puolella, tuli uhkasi tuhota hänet, omatunto kolkutti kun hän ajatteli kovasydämisyyttään Lasarusta kohtaan.)
Silloin hän huusi: "Isä Abraham, armahda minua!"
Juutalaiset ylpeilivät siitä, että he olivat Abrahamin sukua, mutta rikasta miestä ei tämä asia auttanut, koska hän ei ollut elänyt Abrahamin esimerkin mukaan. JJoh.8:39)
"Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla. (Alkuteksti: tunnen tuskaa tässä liekissä. Samaa sanaa käytetään Apt.20:38 "tuntien eniten tuskaa siitä sanasta, jonka hän sanoi, että he eivät enää tulisi näkemään hänen kasvojaan". Kun Jeesuksen vanhemmat etsivät häntä kolme päivää, heidän tunteistaan käytetään myös samaa sanaa, Luuk.2:48 "olimme huolissamme".
Tuska voi olla henkistä ahdistusta, tai fyysistä kärsimystä, tai molempia. Sormenpään kastelu tuskin olisi auttanut. Kuinka Lasarus olisi päässytkään liekin läpi? Oliko tämä kertomus kirjaimellisempi kuin vertaus väärästä taloudenhoitajasta samassa luvussa? Raamattu ei puhu pahantekijöiden vaivaamisesta tulessa, vaan heidän tuhoamisestaan tulijärvessä. Ilm.20:9 käyttää jumalattomien hävityksestä sanaa "katefagen", mikä tarkoittaa "syödä kokonaan".Uusi käännös sanoo:"tuhoaa ne kaikki". Jeesus antaa tässä vertauksessa aikaa sananvaihtoon, jotta vertauksen opetus tulisi esille.)

Mutta Abraham sanoi: Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. (Alkuteksti: nyt häntä lohdutetaan, mutta sinä koet tuskaa/ahdistusta.)
Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme. (Mahdollisuutta tehdä valinta vasta kuoleman jälkeen ei ole. Ihmisen on eläessään päätettävä, mille puolelle haluaa.)
Rikas mies sanoi: Isä minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä - hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan. Abraham vastasi: Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.

Ei, isä Abraham, mies sanoi, mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät. Mutta Abraham sanoi: jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista. (Rikas mies itse oli elänyt välittämättä Mooseksen ja profeettojen ohjeista, ja tiesi, etteivät hänen veljensäkään tulisi ottamaan Raamatun sanaa todesta. Juutalaiset vaativat Jeesukselta merkkiä, jotta he olisivat sitten uskoneet, Luuk.11:29.Sitä paitsi ihmiset vaativat lisätodisteita usein vain siksi, ettei Jumala ei kuitenkaan anna niin selviä todisteita, ettei ihmisellä olisi muuta vaihtoehtoa kuin totella. heidän tarvitsisi tehdä muutosta elämäänsä.)
------------
Tässä vertauksessa Jeesus antaa Abrahamin esiintyä kovasydämisenä sivustakatsojana. Oliko Abraham sellainen, vai kuvaako hän fariseuksien tuomitsevaa asennetta syntisiä kohtaan?

Kun Abraham eli täällä maan päällä, hän sai Jumalalta tietää, että Sodomaa tulisi kohtaamaan hävitys. Hän rukoili tuon kaupungin puolesta, vaikka hän sydämessään tunsi, ettei siellä ole viittäkymmentä hurskasta asukasta, tuskinpa edes kymmentäkään (1.Moos.18:22-32). Hän tunsi myötätuntoa eläessään. Oliko hänestä tullut täysin tunteeton kuolemansa jälkeen?

Jeesus käytti elävää kieltä. Kuulijat tempautuivat mukaan kertomukseen, koska siinä tapahtui niin paljon lyhyessä ajassa. Miltä olisikaan tuo kertomus kuulostanut, jos se olisi ollut muiden raamatunpaikkojen kanssa sopusoinnussa? Kenties tällaiselta:

"Rikas mies ja Lasarus kuolivat, mutta vain rikkaalle miehelle pidettiin hautajaiset. Sitten he nukkuivat tiedottomina kunnes he heräsivät ylösnousemuksessa. Rikkaan miehen viisi veljeä nousivat tuomiolle samanaikaisesti rikkaan miehen kanssa, joten oli liian myöhäistä tehdä mitään heidän hyväkseen. Rikas mies veljineen tuomittiin ikuiseen tuhoutumiseen. Lasarus sen sijaan nousi ylös taivaan ihanuuteen, ja kerran hän vieläpä tapasi Abrahamin siellä, mutta rikasta miestä hän ei enää koskaan nähnyt."

Ei tällainen kertomus olisi voinut antaa niitä opetuksia, joita Jeesus halusi kuulijoilleen välittää.



              KUOLEMA JA TUONELA

Juutalaisten Raamattu oli Vanha Testamentti. Saarnaajan kirjan luvussa yhdeksän puhutaan tilasta kuoleman jälkeen:
"Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta KUOLLEET EIVÄT TIEDÄ MITÄÄN."
"Heidän rakkautensa ja vihansa ja kiihkonsa on mennyt, eikä heillä enää koskaan ole osaa missään, mikä tapahtuu auringon alla." "Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä TUONELASSA, jonne olet matkalla, EI OLE TEKOJA, EI AJATUKSIA, EI TIETOA, EI VIISAUTTA." (Saarn.9:5,6,10)
"Kuoltuaan ei kukaan sinua (Jumalaa) ylistä, ei kukaan kiitä sinua tuonelassa" (Psa. 6:6)
"Ethän sinä kuolleille tee ihmeitä, eivät varjot nouse sinua ylistämään. Ei haudassa kerrota, että sinä armahdat, ei kadotuksessa (manalassa, vanh. käännös), että olet uskollinen! Tunnetaanko pimeydessä ihmeitäsi, puhutaanko hyvyydestäsi unohduksen maassa?" (Psa.88:11-13)
"Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei yksikään, joka on hiljaisuuteen laskeutunut." (Psa.115:17)
"Ei tuonela sinua kiitä, eikä kuolema sinua ylistä! Ne jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi." (Jes.38:18)

Synnintekijän sielun kuolemattomuus oli tuntematon käsite juutalaisille. Herra sanoi profeetta Hesekielin kautta:
"Kuolema on vain sen osana, joka on syntiä tehnyt" (Hes.18:4). Vanhempi käännös sanoo: "Se sielu, joka syntiä tekee, sen on kuoltava."
"Ja jos jumalaton kääntyy jumalattomuudestaan ja tekee niinkuin oikein ja hyvin on, hän pelastaa elämänsä. Hän saa elää, ei hän kuole." "En minä tahdo kenenkään kuolemaa - näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää." (Hes.18:27,28, 32)
Ylösnousemus tunnettiin jo ennen Jeesuksen tuloa. Abraham uskoi siihen (Hebr.11:19). Samoin myös Daniel:
"Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun. Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti." (Dan.12:2)
Danielista sanotaan: "mene sinä siksi kunnes loppu tulee, lepää, ja nouse saamaan osasi aikojen lopussa". (Dan.12:13)
Vanhan Testamentin opetus kuoleman ja ylösnousemuksen välisestä ajasta on se, että ihminen on tiedottomassa tilasssa. Siksi olo "tuonelassa" on kuvakieltä. Tuonela ei ole paikka, missä ihminen kokee jotain, lohdutusta tai tuskaa, tai saa uusia mahdollisuuksia pelastukseen. Tuonela on tiedottomuuden aikajakso. Siksi tuonelaa ei enää ole sen jälkeen, kun kuolleet on herätetty elämään, tai tuhottu lopullisesti, Ilm.20:14.
Kenties sinä lukija sanot: "Me elämme kristillisessä ajassa, emme juutalaisessa." Siksi meidän seuraava tehtävämme onkin tutkia, mitä Uusi testamentti sanoo kuolleiden tilasta ennen ylösnousemusta.

Sana HADES vastaa meidän sanaamme TUONELA. Sitä käytetään kuoleman ja tuhon vertauskuvana:


Matt.11:23 ja Luuk.10:15 Entä sinä Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas TUONELAAN saakka!
Huomaa, että tässä puhutaan ajallisesta tuhosta. Lopullinen rangaistus annetaan vasta tuomiopäivänä:
Matt.11:24 Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä.
Tuonelan porteilla tarkoitetaan kuolemaa:
Matt.16:18 minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari (kreikaksi Petros, mikä tarkoittaa irtokiveä), ja tälle kalliolle (kreikaksi petra = kallio) minä rakennan kirkkoni (kreik. seurakuntani). Sitä eivät TUONELAN portit voita.
Seurakunnan perustus ei ole Pietari, vaan Kristus!
Pietari oli irtokivi, mutta Jeesus on se kallio, jota tuonela ei voinut voittaa. Pietari itse sanoo :
Apt.2:24 Mutta Jumala herätti hänet, päästi hänet kuoleman kidasta. Eihän edes ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää häntä vallassaan.
Apt.2:31 ...näki ennalta Kristuksen ylösnousemuksen. Sitä hän tarkoitti sanoessaan, ettei Herra hylkää häntä TUONELAAN eikä hänen ruumiinsa maadu.
1.Piet.2:4-7 Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo... ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi... Katso, minä lasken Siioniin kulmakiven, valitun kiven, jonka arvo on suuri. Joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.
Jeesuksella on valta herättää ihmiset kuoleman unesta:
Ilm.1:18 Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja TUONELAN avaimet.
Tuonela on kuoleman seuralainen:
Ilm.6:8 Näin tuhkanharmaan hevosen. Se joka istui hevosen selässä, oli nimeltään Kuolema, ja sen jäljessä tuli TUONELA. Ratsastajille annettiin valta neljänteen osaan maata, ne saivat
tappaa miekalla, nälällä ja rutolla ja jättää loput villipetojen kynsiin.
Tuonelasta noustaan tuomiolle:
Ilm.20:13 Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja TUONELA antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan.
Tuonela tuhotaan myös:
Ilm.20:14 Kuolema ja TUONELA heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi.
Tuonelassa ei kukaan ole kärsimässä rangaistusta teoistaan. Olo tuonelassa on kuin nukkumista. Siksi Jeesus ja apostolit puhuivat kuolemasta unena, josta herätään kerran viimeisenä päivänä. Jotkut kyllä saivat nousta jo Jeesuksen ylösnousemisen yhteydessä:

Matt. 27:52 monien POISNUKKUNEIDEN pyhien RUUMIIT nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.
Huomaa, että he eivät nousseet haamuina, vaan heillä oli fyysillinen ruumis, niinkuin Jeesuksella. Opetuslapset luulivat näkevänsä aaveen, mutta Jeesus sanoi: "Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minussa olevan. (Luuk.24:36-43)
Matt.9:24 Ei tyttö ole kuollut, hän NUKKUU
Mark.5:39 Ei lapsi ole kuollut, hän NUKKUU.
Luuk.8:52 Jeesus sanoi: "älkää itkekö! Ei hän ole kuollut, hän NUKKUU." He nauroivat hänelle, koska tiesivät, että tyttö oli kuollut.
Joh.11:11-13 Tämän sanottuaan Jeesus jatkoi: "Ystävämme Lasarus NUKKUU, mutta minä menen herättämään hänet." Opetuslapset sanoivat: "Herra, jos hän nukkuu, hän paranee." Jeesus tarkoitti sitä, että Lasarus oli kuollut, mutta opetuslapset luulivat hänen puhuvan tavallisesta nukkumisesta.
Miksi Jeesus puhui nukkumisesta, kun hän tarkoitti oloa kuoleman rajan tuolla puolen? Eikö siksi, että nukkuminen parhaiten kuvasi sitä olotilaa.
Ne jotka uskoivat Vapahtajaan, nukkuivat odottaessaan ylösnousemusta ja uutta elämää. Siksi he nukkuivat, mutta eivät kuolleet koskaan (Joh.11:25:26).
Apt.7:60 Sen sanottuaan hän (Stefanos) NUKKUI pois.
Apt. 13:36 Palveltuaan omana aikanaan Jumalan suunnitelmaa Daavid NUKKUI pois; hänet vietiin isiensä viereen ja hänen ruumiinsa maatui.
1.Kor.7:39 ...Miehen kuoltua (alkuteksti: miehen NUKUTTUA pois)
1.Kor.11:30 ... monet ovat jo NUKKUNEET pois
1.Kor.15:6 ... jotkut ovatkin jo NUKKUNEET pois.
1.Kor.15:18 ... silloin nekin, jotka ovat NUKKUNEET pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon.
1.Kor.15:20 ... esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet (alkuteksti: jotka ovat NUKKUNEET pois)
1.Kor.15:51 Me emme kaikki kuole (alkuteksti: emme NUKU pois), mutta kaikki me muutumme
Jos ihmiset ovat nukahtaneet, heidät tulee herättää, jotta he tulisivat tietoisiksi siitä mitä tapahtuu. Eivät he ole tällä hetkellä kärsimässä tuskaa, eivätkä myöskään taivaan autuudessa.



 

                      YLÖSNOUSEMUS
Ylösnousemus on tapahtuma, johon viitataan monessa tekstissä:
Matt.12:41 och Luuk.11:32 Niniven asukkaat NOUSEVAT TUOMIOLLE yhdessä tämän sukupolven kanssa ja langettavat sille tuomion
Luuk.11:31 Etelän kuningatar HERÄÄ TUOMIOLLE yhdessä tämän sukupolven ihmisten kanssa ja langettaa heille tuomion.
Matt.22:30-32 Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa. Mutta ylösnousemuksesta puheen ollen - ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on teille sanonut: Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala? Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. (vertaa Mark.12:24-27, Luuk.20:34-38)
Luuk.14:14 sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat HERÄTETÄÄN kuolleista

Raamattu kertoo kahdesta ylösnousemuksesta:
Joh.5:28,29 Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan - hyvää tehneet ELÄMÄN YLÖSNOUSEMUKSEEN, pahaa tehneet TUOMION YLÖSNOUSEMUKSEEN.
Ylösnouseminen ei tapahdu kuollessa, vaan kuolleet herätetään yhdessä VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ:
Joh.6:39 ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ HERÄTÄN HEIDÄT kaikki.
Joh.6:40 Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ minä HERÄTÄN hänet.
Joh.6:44 Sen, joka tulee, minä HERÄTÄN VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ
Joh.6:54 sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ minä HERÄTÄN hänet
Joh.11:23,24 Jeesus sanoi: "Veljesi nousee kuolleista." Martta vastasi: "Tiedän kyllä, että hän nousee VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ, YLÖSNOUSEMUKSESSA"
Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen viidestoista luku käsittelee yksityiskohtaisesti ylösnousemusta. Ylösnousemus on ainoa keino välttyä joutumasta tuhoon (jae 18), ja se tekee uskovaisen elämän mielekkääksi (jae 19).
Kristuksen omat herätetään eloon Hänen tullessaan (jae 23)
Pelastetut saavat uuden ruumiin. He eivät ole henkiä vaan heillä tulee olemaan samanlainen keho kuin Jeesuksella ylösnousemuksen jälkeen (jae 48).
Katoavasta uskovasta tulee katoamaton, kuolevaisesta tehdään kuolematon (jae 54)
Synnintekijöille ei luvata kuolemattomuutta, vain uskoville.


JEESUKSEN TULO ja MAAILMAN LOPPU

Opetuslapset kysyivät kerran Jeesukselta: "Sano meille, milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman (aion=aikakausi) lopusta?"
Vastauksessaan Jeesus kertoo Jerusalemin hävityksestä, sodista, vainoista, maanjäristyksistä, vääristä profeetoista, sekä niistä, jotka väittävät Jeesuksen tulevan salassa vain jollekin määrätylle alueelle. Kaikkea tällaista tullaan esittämään ennen Jeesuksen takaisintuloa (Matt.24:4-26). Jeesus ei sanonut, että nuo ilmiöt olisivat lopun merkkejä, vaan päinvastoin hän varoitti meitä luulemasta, että joku sota tai luonnonmullistus olisi maailman loppu: "Te kuulette taistelun ääniä ja sanomia sodista, mutta ÄLKÄÄ ANTAKO SEN PELÄSTYTTÄÄ ITSEÄNNE. Niin täytyy käydä, mutta VIELÄ EI LOPPU OLE KÄSILLÄ (Matt. 24:6). Niistä, jotka väittävät Jeesuksen tulevan salaa, hän sanoo: "älkää uskoko!" (jakeet 23-26)
Jeesuksen paluuta verrataan salaman leimahdukseen (jae 27). Jos haluaa korostaa jotain mikä näkyy kauas, eikä jää keneltäkään huomaamatta, niin tuskin on parempaa vertauskuvaa kuin salama. Silti monet ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei hänen tuloaan voi nähdä. He viittaavat jakeeseen 39, joka kertoo vedenpaisumuksen tulosta: "Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät mennessään." Kyllä vedenpaisumus huomattiin varsin hyvin, ei se mikään salainen tulva ollut. Oli vain liian myöhäistä pelastautua, kun sade alkoi.
Samalla tavoin Jeesuksen tullessa monet ihmiset tulevat yllättymään. He eivät ole varautuneet siihen. Heidän olisi täytynyt tehdä valintansa jo aikaisemmin; jos ihmiset saisivat tehdä ratkaisunsa vasta kun he näkevät Jeesuksen tulevan kirkkaudessaan, silloin heidän valintansa ei olisi vapaa, vaan olosuhteiden sanelema pakkopelastautuminen.

Raamattu sanoo selvästi:
"Silloin taivaalle ilmestyy Ihmisen Pojan merkki. KAIKKI MAAN SUKUKUNNAT puhkeavat valituksiin, kun NÄKEVÄT Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. SUUREN TORVEN SOIDESSA hän lähettää enkelinsä neljälle ilmansuunnalle kokoamaan kaikkialta, maan kaikista ääristä ne, jotka hän on valinnut."(Matt.24:30, 31)

Jos väitetään Jeesuksen tulevan salaa noutamaan omiaan, miksi Jeesus sitten sanoo kaikkien näkevän hänen tulemisensa? Eivät kai Jumalan omat rupea valittamaan, vaan iloitsemaan. Jumalattomat sen sijaan joutuvat pakokauhun valtaan. Ilmestyskirja antaa tuosta tilanteesta tällaisen kuvan:
"Taivas hävisi näkyvistä kuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät paikaltaan. Maan kuninkaat, ylimykset ja sotajoukkojen johtajat, rikkaat ja mahtavat miehet ja kaikki muut, niin orjat kuin vapaat, piiloutuivat luoliin ja vuorten rotkoihin ja huusivat vuorille ja kallioille: Kaatukaa päällemme, kätkekää meidät valtaistuimella istuvan katseelta ja karitsan vihalta! Heidän vihansa suuri päivä on tullut - kuka voi sen kestää?" (Ilm.6:14-17.
Vertaa myös edellisiä jakeita 12,13 sekä Matt.24:29. Ne kertovat Jeesuksen tuloa edeltävistä luonnon merkeistä.)

Jeesuksen tulo on yllätys, kuin murtovarkaan tulo keskellä yötä. Kun isäntä herää kolinaan, niin varas on jo sisällä. Varkaan kenties saa ajettua pakoon, mutta Jeesuksen tuloa ei voi siirtää toiseen ajankohtaan.

Pietari käyttää samaa vertauskuvaa:
"Herran päivä tulee kuin varas. SINÄ PÄIVÄNÄ TAIVAAT KATOAVAT JYLISTEN, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan.Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa - tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta." (2.Piet.3:10-12)
Ei Pietari kerro mistään salaisesta tapahtumasta, vaikka hän vertaakin varkaan tuloon yöllä! Kun Jeesus sanoi: "toinen otetaan, toinen jätetään" (Matt.24:40,41), hän ei sanonut sen tapahtuvan salassa, vaan "suuren torven soidessa" (Matt.24:31).

Jae, mitä usein käytetään "todistamaan" salaista ylösottoa, on Ilm.3:10:

"Sinä olet tarkoin seurannut sanaani ja kestänyt, ja siksi minä puolestani tarkoin varjelen sinua ja pelastan sinut siitä koetuksen hetkestä, joka kohtaa koko maailman ja panee koetteelle maan asukkaat."
Tämä käännös ei ole alkutekstin kanssa yhtäpitävä. Tässä on kreikan kielessä sana "tereo" joka tarkoittaa esimerkiksi käskyjen PITÄMISTÄ, NOUDATTAMISTA; HUOMIOIMISTA , SÄILYTTÄMISTÄ. Se esiintyy kaksi kertaa. Ensin ilmaisussa "tarkoin seurannut sanaani" ja sitten myös "tarkoin varjelen sinua". Sanoja "ja pelastan sinut" ei alkutekstissä esiinny.

Sen sijaan sanotaan sanatarkasti: "Koska sinä pidit minun kärsivällisyyteni sanan, minä myös pidän (suojelen) sinut ulos koetuksen hetkestä." Ei tässä puhuta sanallakaan tempaamisesta, vaan huolenpidosta. Sitä paitsi monet ovat sitä mieltä, että tämä sanoma Filadelfian seurakunnalle ei ole erikoisesti lopunajalle, vaan Laodikean sanoma tulee viimeiseksi (Ilm.3.luku).


Katsotaanpa, miten tuota sanaa "tereo" käytetään eräässä toisessa jakeessa, Joh.17:15:
"En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta."

Tereo-sanan muoto "tereses" on käännetty sanalla "varjelisit". Sen sijaan "ottaisit pois" on kreikaksi "ares", siis kokonaan toinen sana.

Palatkaamme takaisin aikaisemmin tutkimaamme lukuun, 1.Kor.15:51,52:
"Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme."
Ne uskovat, jotka ovat elossa Jeesuksen tullessa, muuttuvat yhtäkkiä , kuolleet heräävät eloon, ja yhdessä he näkevät Herramme takaisintulon taivaan pilvissä.

Samaa kertoo 1.Tess.4:13-18:
"Tahdomme veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan.
Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla."
Paavali tunsi vain yhden yhteisen uskovien ylösnousemuksen, ei mitään salaista tempausta, jolla vainotut silloin elävät uskovat olisi temmattu pois vaikeuksista jo ennen yleistä näkyvää ylösnousemusta.
Tämä ylösnousemus on vain pelastuville. Ei yhdessäkään näistä teksteistä luvata pahantekijöille mitään osallisuutta tähän ylösnousemukseen. Ne, jotka ovat jo kuolleet, saavat jatkaa lepoaan haudassa, kunnes heidän on aika nousta tuomiolle. Ne taas, jotka silloin elävät ilman Jumalaa, etsivät turvaa kallioiden kätköstä, ja varmaan myös nykyajan pommisuojista, mutta se ei auta, sillä "taivaat katoavat jylisten", mikä voisi ehkä tarkoittaa sitä, että ilmakehä maan ympäriltä otettaisiin hetkeksi pois (2.Piet.3:10). Vuoret ja saaret siirtyvät paikoiltaan (Ilm.6:14). Heille käy kuin "vääryyden ihmiselle" (2.Tess:2:8), jonka "Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella."

        KAKSI YLÖSNOUSEMUSTA
Olemme aikaisemmin tutkineet, mitä tapahtuu Jeesuksen tullessa takaisin noutamaan omiaan. Olemme nähneet, kuinka ne Jumalan lapset, jotka ovat kuolleet, herätetään, ja yhdessä silloin elossa olevien uskovien kanssa nousevat Herraa vastaan yläilmoihin. Ne, jotka jäävät maan päälle, saavat surmansa hetkessä, ei kukaan jää henkiin. Voimme lukea tapahtumista Ilmestyskirjasta (19:19-21). Jumalattomat ihmiset ovat nousseet sotaan Häntä vastaan, josta sanotaan, että hän paimentaa kansoja rautaisella sauvalla (Ilm.12:5 och 19:15). Tuo valkoisella hevosella ratsastava kuninkaiden Kuningas, Jeesus Kristus, on voittava taistelun. Peto ja väärä profeetta heitetään tuliseen järveen. Huomaa, että tässä ei puhuta ihmisistä, vaan peto lienee väärän vallan, profeetta taas väärän uskonnon vertauskuva. Ne joutuvat "rikinkatkuisten lieskojen keskelle" Muistammehan, kuinka Pietari sanoi: "Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat" (2.Piet.3:10). Ihmisistä taas sanotaan: "Loput SAIVAT SURMANSA miekasta, joka lähti ratsastajan suusta, ja kaikki linnut söivät heidän lihastaan itsensä kylläisiksi." (Ilm.19:21)
Muistakaamme, että hän, joka ratsastaa valkoisella hevosella, on Jeesus, ja hänen tulemuksensa kirkkaus riittää kuolettamaan silloin hengissä olevat jumalattomat ihmiset (Ilm.6:14-17). Jotta ei olisi epäilystäkään, että he ovat kuolleet, niin Ilmestyskirjassa sanotaan, että linnut nokkivat heidät suuhunsa. Pahantekijät joutuvat tuonelaan, tiedottomuuden tilaan, missä heidän esi-isänsäkin ovat.
Siirrymme seuraavaan Ilmestyskirjan lukuun. Ilm.20:1-3 kertoo, kuinka paholainen vangitaan tuhanneksi vuodeksi. Sinä aikana hän ei voi villitä ihmisiä. Pahantekijät ovat kuolleet, pelastuneet ovat Jeesuksen luona, maa on kaaostilassa. Kenties paholainen saa katsella maailman sekasortoa, ja miettiä vielä kerran tekojaan yhden vuosituhannen ajan. Joka tapauksessa on selvää, ettei maan päällä ole ainuttakaan elävää ihmistä, ei juutalaista ihannevaltiota, ei myöskään tuhatvuotista uskovien yhteisöä, jossa suoritettaisiin pakanoiden evankelioimista. Emme voi lisätä sellaista tekstiä tähän yhteyteen; lisäilyistä varoitetaan ankarasti (Ilm.22:18).
Voinemme kuitenkin lukea Jeremian kuvauksen samasta tapahtumasta:

"Minä katselin maata - se oli autio ja tyhjä, ja taivasta - sen valo oli sammunut. Minä katselin vuoria - ne järkkyivät, ja kaikki kukkulat vapisivat. Minä katselin ympärilleni - ei ollut yhtään ihmistä, taivaan linnutkin olivat lentäneet pois. Minä katselin puutarhaa - se oli pelkkää aavikkoa, kaupungit oli revitty maahan. Tämän kaiken oli saanut aikaan Herran hehkuva viha" (Jer.4:23-26).
Pelastetut ovat valtaistuimilla (Ilm.20:4). Heidän leirinsä on Uusi Jerusalem. Maata ei ole vielä luotu uudeksi, eikä ole luultavaa, että tuo pelastettujen kaupunki olisikaan tällä planeetalla sekasorron keskellä. Uskovathan temmattiin Herraa vastaan yläilmoihin. Ilm.21:2 kertoo, että Uusi Jerusalem laskeutuu alas taivaasta. Uskovat viettävät tuhat vuotta taivaassa Jumalan luona, ja laskeutuvat sitten tämän maan päälle, kun maa luodaan uudeksi.

Ilm.20:4 kertoo, kuinka uskovat ovat heränneet eloon, ja istuvat valtaistuimille. Heille annetaan tuomiovalta. Keitä he tuomitsevat?
Kaikki pelastuksen saaneet istuvat valtaistuimilla. Uskova "ei joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään"(Joh.5:24). Juutalaista tai muuta valtiota ei ole, Uusi Jerusalem on taivaassa, ei maan päällä. Syntiset eivät ole elossa. Ainoat, joita voi tuomita, ovat ne jotka ovat kuolleet synneissään. Monet korostavat tätä aikaa uskonnollisena maallisena hallituskautena, mutta Raamattu puhuu vain tuomiovallasta, ei hallitusvallasta.

Otetaanpa joitakin jakeita:
Matt.19:28 Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. (Sanaa "hallita" ei käytetä alkutekstissä, vaan siinä sanotaan: "tuomita". Samaa sanaa käytetään Joh.8:15: "Te tuomitsette niin kuin ihmiset ainakin, minä en tuomitse ketään.")
Luuk.22:29,30 Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut. Te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni, ja te istutte valtaistuimilla ja hallitsette (alkuteksti: tuomitsette) Israelin kahtatoista heimoa.
1.Kor.6:2,3 Ettekö tiedä, että pyhät tulevat kerran olemaan maailman tuomareina? Jos te saatte tuomita maailmaa, ettekö muka kelpaa tuomareiksi vähäpätöisissä asoissa? Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitäkin - kuinka emme sitten voisi ratkaista tämän elämän asioita?
Raamatun mukaan ne, jotka Jumalan armosta ovat saaneet pelastuksen, tulevat olemaan mukana tuomitsemassa Israelin kahtatoista heimoa, koko maailmaa, vieläpä langenneita enkeleitäkin. Jos tuo aika olisi lyhyt, pelastuneet ihmiset saisivat istua aamusta iltaan tutkimassa tekojen kirjaa, jotta kaikkien pelastumattomien elämä tulisi käytyä läpi.
Nyt kuitenkin on varattu runsaasti aikaa, kokonaista tuhat vuotta. Liekö tuo aika kirjaimellinen, tai ei, yksi on varmaa: aikaa riittää taivaassa. Eivät myöskään ne ihmiset, joita tuomitaan, tunne kiirettä, sillä kuolleet eivät tiedä mitään (Saarn.9:5,10).
Miksi Jeesus, joka on saanut vallan tuomita (Joh.5:22, Apt.10:42) ei yksin tuomitse? Hänellä on siihen oikeus, mutta hän antaa kaikkien pelastuneiden olla mukana.
Jos tuomiot langetettaisiin ilman että niitä saisi tutkia tarkemmin, niin saattaisi jonkun mielessä herätä kysymys: "Oliko tuomio oikea? Minun naapurini kävi kirkossa joka viikko, hän antoi aina kaikenlaista avustusta puutetta kärsiville. Miksi hän ei ole pelastettujen joukossa? Hänen olisi pitänyt päästä sisälle ennen minua, joka en ole mitään hyvää tehnyt.!"
Koko pelastussuunnitelman tarkoituksena on ollut osoittaa, että Jumala on rakkaus, että hän on oikeamielinen, että hänen tuomionsa on oikea. Kun tuo pitkä oikeudenkäynti on ohi, silloin on ikuisiksi ajoiksi todistettu, että hän on luomiensa olentojen vapaan kunnioituksen arvoinen.

Tässä mielessä Jumala itse on myös tuomittavana:

Room.3:4 "Vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava. Onhan kirjoitettu: -Näin sinun sanasi osoittautuvat tosiksi ja sinä voitat, kun joudut oikeuteen."
Kun pelastetut laulavat Mooseksen ja Karitsan laulua, he ylistävät Jumalan tuomioiden oikeudenmukaisuutta:
Ilm.15:3,4 Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, kaikkivaltias! Oikeat ja todet ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas! Kuka ei sinua pelkäisi,Herra, kuka ei ylistäisi nimeäsi? Sinä yksin olet pyhä. Kaikki kansat tulevat eteesi ja kumartavat sinua, sillä SINUN OIKEAT TUOMIOSI ovat tulleet julki.

Jumala on luonut ihmiset vapaiksi olennoiksi. Siksi hän haluaa, että ihmiset kunnioittavat häntä vapaaehtoisesti, ja rakastavat häntä hänen luonteensa tähden, eikä pakosta. Kun nuo tuhat vuotta ovat lopussa, ja jokainen kohtalo tutkittu, kaikkiin kysymyksiin on saatu vastaus, silloin on aika panna tuomio täytäntöön.

Raamattu sanoo pelastettujen ylösnousemisen Jeesuksen tullessa olevan ENSIMMÄISEN ylösnousemuksen (Ilm.20:6).
Jos on ensimmäinen, niin on myös TOINEN ylösnousemus. Ilm.20:5 sanoo:
"MUUT KUOLLEET eivät heränneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli täyttynyt."
Voimme siis olettaa, että kun tuhat vuotta on kulunut loppuun, tapahtuu toinen ylösnousemus.

Jeesus mainitsi kaksi ylösnousemusta:
"Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan - hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen" (Joh.5:29)
.
Tuhatvuotiskauden päätyttyä ovat pahantekijät nousseet ylös haudoistaan. Missään heille ei ole luvattu kuolemattomuutta, eikä ikuista elämää. Siksi he ilmeisesti heräävät sellaisina kuin ovat olleet aikaisemmassa elämässään.
Kun paholaisella on jälleen alamaisia, ja hän näkee tuon suuren joukon, jonka luku on kuin meren hiekka, hän alkaa kapinan jälleen. Kun Uusi Jerusalem laskeutuu lähemmäksi tämän maan pintaa, paholainen yllyttää ihmiset taisteluun taivaan valtakuntaa vastaan. Hänen sydämensä ei ole muuttunut paremmaksi tuon pitkän ajan kuluessa, hän ei tunne katumusta. Eivät myöskään ihmiset kadu pahuuttaan.
Kapinamieli ei ole muuttunut. Jumala antaa pahuuden ruhtinaan käyttää vapaasti valtaansa hetken: Gog ja Magog suorittavat hyökkäyksensä, ei maallista Israelia vastaan, se on jo silloin raunioina, vaan taivaallista Jerusalemia kohti.
Profeetta Hesekiel sanoo tuosta taistelusta:

"Sinä hyökkäät minun kansaani Israelia vastaan ja peität pilven lailla koko maan. Tämä tapahtuu silloin kun aika on täysi, minä vien sinut silloin maatani vastaan, jotta kansat oppisivat tuntemaan minut. Siinä, mitä sinulle teen, Gog, minä osoitan pyhyyteni kaikkien kansojen nähden... Vuoret luhistuvat, pengermät sortuvat, ja kaikki muurit murenevat maan tasalle... Minä panen täytäntöön Gogin tuomion. Minä lähetän ruton ja vuodatan verta, minä syöksen hänen päälleen ja kaikkien hänen joukkojensa ja kaikkien häntä seuraavien kansojen päälle rankkasateita ja raekuuroja, tulta ja tulikiveä." (Hes.38: 16,20,22)

Ilmestyskirja sanoo:
"Se eksyttää niin Gogin kuin Magogin ja kokoaa kansat sotaan, ja joukkoja on kuin meren rannalla hiekkaa. Ne nousevat maan tasangolle ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun kaupungin. Mutta taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki" (Ilm.20:8,9).
"Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen" (Ilm.20:14,15).
Ihmiset saavat tekojensa mukaan (Jae 12). Joku ehkä tuhoutuu silmänräpäyksessä, toiset voivat tuntea kauemmin tuskaa. Tuntuisikin väärältä, jos sellaiset kuin Hitler välttyisivät täysin tuskalta. Kuitenkin sanotaan, että tuli TUHOAA ne kaikki!

Kenties herää mielessäsi kysymys: Kuinka kauan saa paholainen itse kärsiä tulessa? Sitä emme tiedä. Hänestä sanotaan, että hänet "heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan (alkuteksti voi myös tarkoittaa: he tuntevat vaivaa) yötä päivää, aina ja ikuisesti (alkuteksti: aikakausien aikakausiin asti)". (Ilm.20:10)
Kuolema ja tuonela ovat tarpeettomia, ne joutavat myös hävitettäviksi tulisessa järvessä (jae 14).
"Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut" (Ilm.21:4)
Muistammehan, että tulijärvi oli maan päällä Uuden Jerusalemin ympärillä. Ei se olisi mikään ihana ympäristö pelastetuille. Jumalalla onkin varalla parempaa: hän luo uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja maa, jonka päällä tulijärvi sijaitsi, ovat poissa. Merta ei uudessa maassa enää ole. Viittaako se tavalliseen mereen, vai tuliseen järveen, on vaikea tietää. Tulijärvi joka tapauksessa on poissa uuden maan päältä. Raamattu kertoo, että jumalattomista ei jää mitään jäljelle:
Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia.Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin - sanoo Herra Sebaot - eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta. Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella. Sinä päivänä, jonka minä määrään, te poljette jumalattomat maahan, tallaatte heidät tomuksi, sanoo Herra Sebaot. (Mal.3:19-21)

Vaikeaa olisikin riemuita taivaassa, jos ympärillä olisi ikuinen tuli, ja tietäisi jumalattomien kärsivän loputtomia tuskia. Jumala on rakkaus. Siksi hän sallii Jumalattoman tuhoutua lopullisesti.



                HELVETIN ALKUPERÄ

Suomenkielisessä Raamatussa käytetään sanaa "helvetti". Alkuteksti ei sitä sanaa tunne, eikä sitä käyttänyt Jeesus sen enempää kuin hänen opetuslapsensakaan.
Sana HELVETTI on germaanista alkuperää. Saksalaiset sanovat "Hölle", mikä taas puolestaan tulee sanasta "Höhle", tarkoittaen luolaa tai maakuoppaa. Siellä maan alla uskottiin pahuuden valtojen hallitsevan. Englannin kielessä on sana "hell". Ruotsin kielessä sitä vastaa "helvete", mikä on yhdistelmä sanoista HEL ja VITE. Muinaiset viikingit ja heidän edeltäjänsä uskoivat, että kerran kasvoi valtavan suuri saarnipuu, nimeltä Yggdrasil. Sillä oli kolme juurta: Yksi haara meni kauas jättiläiden maahan, toisen alla asuivat ihmiset, ja kolmannen juuren alla asusti kuoleman jumalatar HEL. Kun viikinki kuoli urhoollisesti taistelussa, hän pääsi Valhallan suureen saliin juomaan olutta ja juhlimaan. Jos hän taas kuoli muulla tavoin, hän joutui kuolemanjumalatar HELin valtakuntaan kärsimään rangaistusta. VITE tarkoitti rangaistusta, vielä nykyäänkin sitä sanaa käytetään ruotsin kielessä sakkojen maksamisesta. Helvetti tarkoitti siis pakanallisella ajalla kuoleman jumalattaren määräämää rangaistusta.

Kun kristinusko tuotiin Ruotsista Suomeen yhdeksän vuosisataa sitten, lähetystyötä tehtiin miekan voimalla. Raamatun kuvaus ihmisen lopullisesta kohtalosta oli vain hyvin epämääräisenä mielessä. Sen sijaan on tunnettua, että kirkot koristeltiin kauheilla paholaisenkuvilla, jotta saataisiin uppiniskaisetkin pelkäämään ja pysymään kirkon hallinnassa. Pakanalliset käsitykset sekoittuivat Raamatun opetuksiin, ja himmensivät sen valon, jota Sanan olisi pitänyt antaa.
Oikeastaan voisimme mennä paljon kauemmaksi ajassa taaksepäin. Katolinen kirkko oli jo vuosisatoja opettanut ikuista piinaa ja oppia kiirastulesta, jonne ihminen joutui kuoltuaan.

Kiirastuli ei ole aivan yhtä vanha kuin katolinen kirkko, vaan alkoi kehittyä vähin erin:

Kolmannen vuosisadan puolivälissä kirkkoisä Origenin mieleen tuli ajatus, että ehkä ihmiset menevät jonkinlaisen tuliverhon läpi Jumalan eteen, jotta maallinen saasta palaisi pois. Myöhemmin toiset kirkkoisät jatkoivat tuon ajatuksen kehittelyä; olihan Paavali puhuessaan ihmisten hengellisestä rakentumisesta sanonut, että joidenkin rakennus tuhoutuu, mutta "itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi" (1.Kor.3:15).

Vuosisatojen kuluessa tuosta hyvin epämääräisestä ajatuksesta kehittyi hyvin täsmällinen oppi, johon myöhemmin myös anekauppa perustui. Jos joku ei tahtonut joutua vuosikausiksi kiirastuleen, hän saattoi ostaa pyhimysten ansioita itselleen. Paavillahan oli tuon aarreaitan avain, ja myymällä synninpäästöjä saatiin rahaa muun muassa Pietarinkirkon rakentamiseen 1500-luvun alussa. Munkki Tetzelin myymä synninpäästö sisälsi kylläkin joitain rajoituksia: piispan tai kardinaalin murha tai pahoinpitely, apostolisten kirjeiden väärennys sekä aseiden toimittaminen pakanoille olivat syntejä, joita aneet eivät poistaneet.

Jotta ihmiset olisivat pelänneet kiirastulta, sitä kuvailtiin värikkäästi:

"Tästä selvästi seuraa, että kun kivikuumekohtaukset tai kihti raivoaa, vatsankouristukset vaivaa, tai mitä pahimmat sairaudet aiheuttavat kouristuksia, niin, vaikka vielä lisäämme piinapenkit, rautahäkit, kiehuvan öljyn, villipedot, ja sata hevosta vetämään eri suuntiin, niin että jäsenet repeytyvät irti, ja lisäksi vielä kaikki raakojen tyrannien helvetilliset kidutuslaitteet - kaikki tämä ei vielä vedä vertoja edes kiirastulen kaikkein lievimmille tuskille."
(Two Ancient Treatises on Purgatory,1893, lainaus kirjasta The Protestant Dictionary)

Me protestantit olemme ylpeitä siitä, että emme usko kiirastuleen. Me näet nimitämme sitä helvetiksi. Se on kuitenkin vain perintö pakanuuden ajalta!

 


              GEHENNA ON HINNOMIN LAAKSO


Kuten totesimme aikaisemmin, Raamattu ei tunne sanaa "helvetti", eikä ainaisen piinan paikkaa. Kuitenkin tuo sana esiintyy suomalaisessa käännöksessä. Kreikkalainen alkuteksti käyttää sanaa "Gehenna", mikä puolestaan tulee hebreankielen ilmaisusta GE HINNOM, joka taas on Jerusalemin eteläpuolella olevan laakson muinainen nimi. Tällä paikalla on pitkä historia:
Jer.19:1-9 Herra sanoi minulle: "Osta itsellesi saviruukku. Ota mukaasi muutamia kansan ja pappien vanhimpia ja mene Sirpaleportista Ben-Hinnomin (=Hinnomin pojan) laaksoon. Julista siellä sanat, jotka minä sinulle annan. Sano näin:
Kuulkaa Herran sana, te Juudan kuninkaat ja Jerusalemin asukkaat! Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Minä tuon tähän paikkaan sellaisen onnettomuuden, että joka sen kuulee, sen molemmat korvat soivat. Kansani on hylännyt minut ja käyttänyt väärin tätä paikkaa. He ovat polttaneet täällä uhreja jumalille, jotka olivat vieraita heille itselleen, heidän isilleen ja Juudan kuninkaille. He ovat täyttäneet tämän paikan viattomien ihmisten verellä. He ovat rakentaneet alttareita polttaakseen lapsiaan tulessa uhreina Baalille. Sitä en ole käskenyt heidän tehdä, sellainen ei tulisi mieleenikään.
Tulee aika, jolloin tätä paikkaa ei sanota enää Tofetiksi, Ben-Hinnomin laaksoksi (Tofet=topat,polttopaikka), vaan sitä sanotaan Murhalaaksoksi. Tässä paikassa minä murskaan Juudan ja Jerusalemin asukkaiden suunnitelmat. Minä annan heidän kaatua vihollistensa miekkaan, jätän heidät niiden käsiin, jotka tavoittelevat heidän henkeään. Heidän ruumiinsa minä annan haaskalintujen ja villieläinten ruoaksi. Minä teen tämän kaupungin niin autioksi, että kaikki sitä kavahtavat. Jokainen ohikulkija järkyttyy nähdessään sen tuhon. Minä panen kaupungin asukkaat hädässään syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa, kun viholliset piirittävät heitä ja tavoittelevat heidän henkeään."

Jer.19:11 "Kuolleita haudataan Tofetiin, kun muualla ei ole enää tilaa." (Ilmeisesti kukaan ei halunnut joutua haudatuksi Tofetiin, Hinnomin laaksoon.)

Jer.32:35 "He ovat rakentaneet Baalille uhrikukkuloita Ben-Hinnomin laaksoon, ja siellä he ovat palvelleet Molokia panemalla poikiaan ja tyttäriään kulkemaan tulen läpi.
Sitä minä en ole käskenyt heidän tehdä. Kuinka voisi tulla mieleenikään vaatia heitä tekemään sellaisia kauhistuttavia tekoja!"
Jer.7:20,31-34 "Kuulkaa mitä minä, Herra Jumala, olen päättänyt:
Minä vuodatan hehkuvan vihani tämän paikan päälle. Minun vihani palaa kuin sammumaton tuli, ja sen alle joutuvat ihmiset ja eläimet, metsän puut ja pellon sato....
He ovat rakentaneet Ben-Hinnomin laaksoon uhripaikkoja, Tofetin uhrikukkuloita, polttaakseen siellä poikiaan ja tyttäriään. Sitä minä en ole käskenyt tehdä, sellainen ei tulisi mieleenikään!
Kuulkaa siis, mitä Herra sanoo:
Tulee aika, jolloin kukaan ei enää puhu Tofetista eikä Ben-Hinnomin laaksosta, vaan puhutaan Murhalaaksosta. Tofetin uhripaikoille haudataan tämän kansan vainajia, kun muualla ei enää ole tilaa. Kenenkään hätistelemättä saavat haaskalinnut ja villieläimet syödä kuolleiden ruumiita. Minä vaiennan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta ilon ja riemun huudot, sulhasen äänen ja morsiamen äänen. Tämä maa muuttuu rauniokasaksi."

2.Kun.23:10 "Josia hävitti ja kirosi myös Ben-Hinnomin laakson polttopaikan, jottei kukaan enää voisi palvella Molokia panemalla poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi."

Jes.66:16,17,22-24 "Niin Herra toteuttaa oikeutensa tulella, hänen miekkansa lyö ihmissukua, ja monet kaatuvat sen lävistäminä... he kaikki saavat loppunsa...
Niinkuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne. Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra. Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden ruumiit, jotka ovat minusta luopuneet. Mato, joka niitä kalvaa ei kuole, liekki, joka niitä nuolee, ei sammu. Ne ovat kauhistava varoitus koko ihmissuvulle."
Edellä olevat lainaukset antavat hyvän kuvan siitä mikä Hinnomin laakso on. Se on paikka, jossa Molokia palveltiin ihmisuhreilla. Lasten elävältä tuleen heittäminen oli Jumalalle kauhistus ja syynä siihen, että monet kaatuivat miekkaan, ja joutuivat haudatuiksi tuohon kuningas Josian kiroamaan maahan, kun ei muualla ollut tilaa.

Jesajan kirjan viimeisen luvun sanoma on usein väärin tulkittu tarkoittamaan uutta maata. Kuitenkaan Jes.66:24 ei sano, että Uudessa maassa olisi kuolleiden raatoja "kauhistavana varoituksena koko ihmissuvulle". Jae 22 sanoo: "NIIN KUIN uusi taivas ja maa PYSYVÄT". Samalla tavalla tulevat Israelin uskolliset pysymään Herran edessä. Ei taivaassa ole luopioita, joiden ruumiit heitettäisiin kaupungin porttien ulkopuolelle hautaamatta. Maallisen Jerusalemin eteläpuolella sen sijaan oli Hinnomin laakso, johon heitettiin ruumiita ja kaikkea saastaa. Madot viihtyvät hyvin kaatopaikalla, mutta tuskin helvetin tulessa. Hinnomin laaksossa paloi tuli senkin jälkeen kun Molokin palvonta oli lopetettu, sillä suuressa kaupungissa oli aina jotain jätettä ja rojua tulen ruoaksi.
Koska juutalaiset kokoontuivat useamman kerran vuodessa Jerusalemiin juhlille, he kaikki tunsivat tuon kaatopaikan. Sieltä nousi savu, ja vastenmielinen haju, koska sinne heitettiin myös itsestään kuolleita eläimiä, joita juutalaisilla ei ollut lupa syödä. Jos joku tuomittiin jostain rikoksesta käden tai jalan menetykseen, niin sen ruumiinosan voi myöhemmin löytää Ge-Hinnomista. Osoite Gehennaan on myös sanottu: "Mene Sirpaleportista Ben-Hinnomin laaksoon!" (Jer.19:1).
Juutalaisille Gehenna merkitsi siis paikkaa, jossa oli mahdollisuus päästä eroon jätteistä. Jos tuli olisi sammunut, joku olisi sen sytyttänyt jälleen, sillä sammumaton tuli oli takuu siitä, että raadot ja jätteet muuttuivat tuhkaksi. Gehennassa ei ole poltettu eläviä ihmisiä Molokin palvonnan loputtua. Jumala tuomitsi sen - polttaisiko hän itse ihmisiä tulessa ikuisesti?
Raamatussa ei käytetä Helvetti-sanaa alkutekstissä. Uudessa Testamentissa puhutaan Hinnomin laaksosta seuraavissa kohdissa:

Matt.5:22 joka sanoo: "Sinä hullu", on ansainnut Hinnomin laakson tulen
Matt.5:29,30 Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu Hinnomin laaksoon.
Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu Hinnomin laaksoon.
Matt.10:28 älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin tuhota Hinnomin laaksossa.
Matt.18:9 jos silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä menemään. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään Hinnomin laakson tuleen.
Matt.23:15 te kierrätte maat ja meret hankkiaksenne edes yhden käännynnäisen, ja kun siinä onnistutte, teette hänestä Hinnomin laakson pojan, kahta vertaa pahemman kuin itse olette.
Matt.23:33 Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt! Miten te voisitte päästä Hinnomin laakson tuomiota pakoon?
Mark.9:43-48 Jos kätesi viettelee sinua, hakkaa se pois. Onhan parempi, että käsipuolena menet sisälle elämään, kuin että molemmat kädet tallella menet pois Hinnomin laaksoon, sammumattomaan tuleen...Jos jalkasi viettelee sinua, hakkaa se pois. Onhan parempi, että jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat jalat tallella heitetään Hinnomin laaksoon... Ja jos silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään Hinnomin laaksoon, missä mato ei kuole, eikä tuli sammu. (Vertaa Jes.66:24)
Luuk.12:5 Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että heittää hänet Hinnomin laaksoon.
Jaak.3:6 kielikin on tuli... se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen Hinnomin laaksosta.
(Jakeet käännetty suoraan alkutekstistä)

Jeesus käytti vertauskuvia, jotka olivat tuttuja kuulijoille. Hän puhui kaatopaikasta jossa paloi tuli, kun hän halusi kuvata synnintekijöiden kohtaloa. Toisessa kohden hän vertaa heitä rikkaviljaan, joka heitetään polttouuniin tai leivinuuniin, jotta siitä pääsisi varmasti eroon (Matt.13:42). Kovasydämiset kansan johtajat olivat pahoja viinitarhureita, jotka otettiin hengiltä (Luuk.20:16), tai heitä verrattiin murhamiehiin, jotka surmattiin (Matt.22:7). Häävieras, joka ei ollut pukeutunut juhlapukuun, heitettiin ulos hääjuhlasta, ja sai kiristellä hampaitaan ulkona kylmässä yön pimeydessä (Matt.22:13). Sama kohtalo oli laiskalla palvelijalla: kun toiset juhlivat isännän paluuta, hänet heitettiin ulos yöhön, ja hänen talenttinsa otettiin pois (Matt.25:30). Palvelusväen johtaja, joka hakkasi muuta henkilökuntaa isäntänsä poissa ollessa, saa kovan läksytyksen: alkuteksti sanoo, että isäntä "hakkaa hänet kappaleiksi ja asettaa hänen osuutensa teeskentelijöiden joukkoon". Jos palvelija olisi kuollut niinkuin uusi käännös antaa ymmärtää, hän ei olisi pystynyt enää itkemään ja kiristelemään hampaitaan. Joka tapauksessa hän sai varmaan pitkän sairasloman, ja isännän luottamuksen hän myös menetti. Kertomuksessa kahdesta velallisesta tuomittiin kovasydäminen mies pakkotyöhön, ja maksamaan velkansa (Matt.18:34).

Tuomiopäivän kuvauksessa (Matt.25:31-46) Jeesus käyttää vertauskuvana paimenta, joka ohjaa lampaat ja vuohet eri aitauksiin. Kertomuksen pääopetus on se että ihmisten teoilla on arvoa vain, jos ne tulevat sydämestä. Monet luulevat ettei jokapäiväisillä pienillä palveluilla ole suurta merkitystä, ja hölmistyvät tuomiopäivänä, kun heidät kutsutaan omistamaan taivaan valtakunta, toisille käy päinvastoin: heidän osanaan on joutua ikuiseen rangaistukseen, tuhoon siinä tulessa, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Ilmestyskirja sanoo tuosta ihmisjoukosta: "taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki (Ilm.20:9).

Jos Jeesus olisi elänyt täällä maan päällä nykyaikana, hän olisi varmaankin käyttänyt ajankohtaisia vertauskuvia tähän tapaan:
"Luuletteko, että Hiroshiman asukkaat olivat syntisempiä kuin kaikki muut, koska atomipommi pudotettiin heidän päälleen? Eivät olleet, sanon minä: Ellette käänny, niin samalla tavalla te kaikki olette tuhon omia! Tai oliko tuo ihmisjoukko Wakon kaupungissa Texasissa erityisesti Jumalan vihaama, koska heidän piti elävältä palaa johtajansa kanssa, kun heidän päämajansa sytytettiin tuleen? Eivät olleet, mutta ellette tee parannusta, niin samoin tulee käymään myös teille. Olivatko juutalaiset pahempia kuin muut ihmiset, koska heidät vietiin Auswitschin keskitysleirille ja sitten polttouuniin, josta palavan lihan käry ja sankka savu levisi koko tienoon ylle? Eivät suinkaan, mutta ellette kadu syntejänne, niin myös tekin joudutte poltettaviksi! Olivatko Titanicin matkustajat huonompia kuin muiden laivojen? Eivät suinkaan, mutta ellette etsi pelastusta nyt, samoin te kaikki hukutte."
Vertaa Luuk.13:1-5.
Jeesus käytti niin paljon erilaisia kuvauksia puheessaan, että Matteus sanookin: "Vertauksitta hän ei puhunut heille mitään" (Matt.13:35).

 

    TULESSA JA RIKIN KATKUSSA

Ilmestyskirjan 14. luvussa kerrotaan niistä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa. Heitä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa, ja savu nousee aina ja ikuisesti. Tätä kohtaa käytetään usein todistamaan, että Jumala piinaa syntisiä iankaiken. Ensinäkemältä saakin sen käsityksen, kun tuon tekstin lukee.
Katsotaanpa asiaa tarkemmin.

Vaikka emme tässä yhteydessä päätä täsmälleen, mikä peto on, toteamme kuitenkin, että se on valta, joka taistelee Jumalaa vastaan lopun aikana. Se pyrkii pakottamaan myös tosi kristityt palvelemaan itseään ja ottamaan pedon merkin. Kolmastoista luku kertoo enemmän tuosta pedosta, joka koettelee Jumalan lasten kärsivällisyyttä ja uskoa (Ilm.13:10). Se saa vallan tappaa ne, jotka eivät sitä kumarra, sekä estää uskovia ostamasta itselleen ruokaa (Ilm.13:15-17). On siis ilmeistä, että tässä puhutaan tapahtumista aikana ennen Jeesuksen takaisintuloa ja uskovien ylösnousemusta.
Enkeli varoittaa kumartamasta petoa:
"Joka kumartaa petoa... joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä" (Ilm.14:9,10). Viiniä tarjoillaan maljoista. Jumalan vihan viinimaljoista kerrotaan luvussa 16. Ensimmäinen enkeli tyhjensi maljansa maan päälle, ja pedon kumartajat saivat märkiviä haavoja. Alkuteksti sanoo: pedon kuvaa kumartaville. Tässä siis viitataan sellaisiin, jotka jatkavat epäjumalanpalvelustaan. He saavat rangaistuksensa tässä ajassa. Toinen enkeli muuttaa meren vereksi, kolmas tekee samoin muille vesilähteille. Neljäs vihan malja saa auringon korventamaan ihmisiä tulella, niin että ihmiset paahtuivat kovassa helteessä, mutta eivät tehneet parannusta.

Viides enkeli tyhjensi maljansa pedon valtaistuimelle, joka pimeni. Ihmiset herjasivat Jumalaa tuskiensa ja haavojensa tähden (Ilm.16:10,11)

Kuudes malja avasi tien idän kuninkaille, ja kaikki maanpiirin kuninkaat kootaan sotaan. Sitten seuraa varoitus Jeesuksen tulosta, ja autuaaksi julistetaan se, joka valvoo. Uskovat ovat siis yhä maan päällä (jae 15).

Ihmiset kootaan ratkaisevaan taisteluun Harmagedoniin. Nimi tarkoittaa Megiddon vuorta. Megiddon linnake sijaitsi tasangon reunassa, pienellä kukkulalla. Tuolla tasangolla on käyty monia taisteluita. Kerran farao Neko surmasi kuningas Josian siellä, koska Josia ei uskonut varoitusta. "Hän ei kuunnellut Nekon sanoja, jotka olivat Jumalasta lähtöisin, vaan ryhtyi taisteluun Megiddon tasangolla."(2.Aik.35:22) Lähistöllä on myös Karmelin vuori, jonka huipulla Elia vaati Israelia tekemään ratkaisun, ketä he palvelevat: Jumalaa vai Baalia (1.Kun.18:21). Kirjaimellisena paikkana Megiddo on vailla sotilaallista merkitystä, ja liian pieni olemaan maanpiirin kaikkien kuninkaiden taisteluareenana, joten se lienee kuvaus maailmanlaajasta ratkaisevasta taistelusta Jumalaa ja hänen kansaansa vastaan.
Seitsemännen enkelin malja aiheutti suuren maanjäristyksen joka hajoitti suuren Babylonin, pahuuden vallan. Saaret ja vuoret katosivat, valtavia rakeita satoi ihmisten päälle, ja "ihmiset herjasivat Jumalaa tämän raevitsauksen tähden, sillä vitsaus oli tavattoman ankara."(Ilm.16:21)

Näemme siis, että pedon kumartajia vaivaa auringon kuumuus, sairaudet, sota, raesade, maanjäristykset ja veden turmeltuminen.
Nuo rangaistukset kohtaavat heitä tässä ajassa. "Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa - ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen" (Ilm.14:11). Tämä taukoamattomuus voi myös viitata pedon keskeytymättömään palvomiseen: alkutekstin mukaan "ei ole taukoa päivällä eikä yöllä pedon ja sen kuvan kumartajilla". Rikki viittaa tulivuoriin, jotka usein muodostavat rikkikerrostumia purkautuessaan. Ilm.14:11 sanoo alkutekstin mukaan: "Ja heidän vaivansa savu nousee "aikakausien aikakausiin" tai "maailmojen maailmoihin", siis sinne missä Jumalan enkelit ovat. Taivaan ilokin himmenee heidän kärsimystensä savusta, koska myös lankeamattomat enkelit tuntevat tuskaa ajatellessaan noiden kovasydämisten pedon palvojien kärsimyksiä.
Jumalan lapset ovat yhä silloin maan päällä, siksi heiltä kysytään kärsivällisyyttä , ja jotkut heistä menettävät henkensä. Kuitenkin heitä sanotaan autuaiksi, sillä heidät korjataan pian taivaan vilja-aittaan. (Ilm.14:12-16) Seitsemännen enkelin malja avaa tien Jeesuksen takaisintulolle noutamaan omiaan.
Peto joutuu tuhon omaksi (Ilm.17:11).
Samoin käy hänen kannattajilleen. He joutuvat kuin rypäleet Jumalan vihan viinikuurnaan, ja heidät poljetaan murskaksi (Ilm.14:17-20).
Vaikka Jumala ei kiduta ihmisiä, niin hän antaa joskus ihmisten saada tuntea valintansa seuraukset. Luonto ei ole Jumalan turmelema, vaan ihmisten. Ne, jotka ovat valinneet pedon palvontansa kohteeksi, jäävät ilman Korkeimman varjelusta!


             MISSÄ ON PARATIISI?

Kun Jumala loi Aadamin ja Eevan, silloin heidän ensimmäisenä kotinaan oli Eedenin puutarha. Paratiisi tarkoitti muinoin aidattua aluetta, puistoa ja puutarhaa, jollaisia rikkailla ruhtinailla saattoi olla. Siksi paratiiseja on ollut useita. Eedenin uskotaan sijainneen jossain Eufratin ja Tigrisin suistoalueeella, missä luonto nytkin on kuin paratiisissa. Raamattu ei kuitenkaan anna tarkkaa sijaintia meille, kertoo vain, että Eedenistä sai alkunsa joki, joka sieltä lähtiessään jakautui neljäksi haaraksi: Pison, Gihon, Tigris ja Eufrat (1.Moos.2:8-14). Nuo kaksi viimeksimainittua saavat alkunsa Turkin vuoristosta, mutta Gihon-joen sanotaan kiertäneen koko Nubian maan, siis pohjois-Sudanin alueen Afrikassa. Nykyään ei ole olemassa sellaista mahdollisuutta, että joki voisi tuoda vettä Turkin alueelta Sudaniin, joten meidän täytyy tyytyä toteamaan, että maailma ennen vedenpaisumusta oli toisenlainen. On myös mahdollista, että myös Eufrat ja Tigris ovat eri jokia nyt kuin silloin. Kun Noa arkista ulos tultuaan katseli ympärilleen, hän ei nähnyt tienviittoja, eikä jokien nimiä rantahietikossa, sillä kaikki entinen oli peittynyt liejuun. Eufrat ja Tigris saavat alkunsa läheltä Araratin vuoristoa, joten on mahdollista, että Noa vain alkoi käyttää tuttuja nimiä kahdesta hänelle täysin tuntemattomasta joesta.
Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen ei enää päässyt paratiisiin, ettei hän voisi syödä elämän puusta, joka siellä kasvoi. Jos hän olisi siitä syönyt, hän olisi saattanut elää jatkuvasti, kuolematta koskaan, sillä elämänpuun hedelmä antoi elinvoimaa ja terveyttä.(1.Moos.3:22-24)
Koska tie elämän puulle on suljettu, meillä ei ole ikuista elämää, ellemme jälleen saa syödä siitä:
Ilm.2:7 Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan puutarhassa.
Ilm.22:1-3 Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden.
Ilm.22:14 Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin.
Ilm.22:19 Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu.

Elämän puu, joka aikoinaan oli keskellä muinaista paratiisia, on nyt keskellä taivaallista Jerusalemia. Jeesus antaa uskovalle elämän vettä jo nyt, ja kerran saamme juoda virrasta, joka on Jumalan valtaistuimen luona, siellä missä paratiisi tällä hetkellä sijaitsee.
Muinainen paratiisi on tuhoutunut jo kauan sitten. Kun syömme hedelmiä nykyään, voimme kuitenkin vielä muistella sitä puutarhaa, joka kerran oli ensimmäisten ihmisten asuinympäristönä Eedenissä!
Paavalin sanojen mukaan paratiisi on kolmannessa taivaassa. Hän kertoo kuinka hän kerran pääsi näyssä sinne, ja kuuli "sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua" (2.Kor.12:3,4). Paavali puhuu ilmeisesti omasta kokemuksestaan, vaikka hän ei haluakaan sitä tuoda esille.

Sana "paratiisi" esiintyy kolme kertaa Uudessa Testamentissa. Olemme jo tutkineet kahta kohtaa. (Ilm.2:7 ja 2.Kor.12:4)

Luuk.23:43 kertoo myös paratiisista. Koska tämä jae on antanut aihetta keskusteluun ja eri tulkintoihin, olisi ollut hyvä, jos kaikki käännösmahdollisuudet olisivat tulleet esille myös suomalaisesta raamatusta. Uusi käännös ei anna muuta kuin yhden mahdollisuuden; Kun ryöväri pyysi Jeesusta muistamaan tätä Jumalan valtakunnassa, Jeesus vastaa: "Totisesti, jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."

Alkutekstissä ei esiinny sanaa "jo".
Sen sijaan alkutekstissä esiintyy sanat: "sanon sinulle", jotka epähuomiossa tai tarkoituksella on jätetty käännöksestä pois.
Otetaan teksti niinkuin se on alkutekstissä:

"kai     eipen   auto:        amen      soi         lego    semeron
  ja       sanoi   hänelle:    totisesti  sinulle    sanon    tänään

  met´         emou                   ese                    en to paradeiso"
minun      kanssani           tulet  olemaan               paratiisissa

Alkutekstissä ei ollut välimerkkejä yli tuhanteen vuoteen. Siksi niiden oikeaa paikkaa ei voi aina varmuudella sanoa. Vasta uskonpuhdistuksen aikoihin lisättiin välimerkit alkutekstiin. Koska silloin uskottiin, että ryöväri meni suoraan paratiisiin sinä päivänä, paikka käännettiin seuraavasti: "Totisesti sinulle sanon: Tänään minun kanssani tulet olemaan paratiisissa!"
Toiset sijoittavat välimerkin vasta tänään-sanan jälkeen. Kieliopillisesti se on aivan yhtä oikein, mutta merkitys on toinen: Totisesti sinulle sanon tänään: Minun kanssani tulet olemaan paratiisissa!

Juutalaiset laskivat päivät illasta iltaan.
Kun Jeesus kuoli iltapäivällä, aurinko oli laskemassa, sapatti oli alkamaisillaan, sillä se alkoi illan tullessa (Luuk.23:54). Siitä päivästä, jolloin ryövärin piti päästä paratiisiin, ei ollut paljon jäljellä. Ristiinnaulitseminen ei ollut mikään nopea kuolemanrangaistus, jotkut saivat kitua päiväkausia. Kun Josef Arimatialainen pyysi Pilatukselta lupaa ottaa Jeesuksen ruumiin ristiltä, Pilatus hämmästyi, eikä uskonut, että joku voisi kuolla niin pian. Hän varmisti asian kysymällä vartiopäälliköltä. (Mark.15:44)
Ryövärit sen sijaan elivät kauemmin. Jotta heidän ei tarvitsisi jäädä ristille sapatinpäiväksi, heidän sääriluunsa lyötiin poikki (Joh.19:31). Raamattu ei kerro, kuolivatko he verenvuotoon ristillä, vai jätettiinkö heidät virumaan liikuntakyvyttöminä Golgatan kummulle, vai heitettiinkö heidän ruumiinsa Gehennaan, Hinnomin laakson kaatopaikalle. Näinollen emme voi varmuudella tietää, ehtikö ryöväri kuolemaan sinä päivänä. Emme tiedä hänen silloista kohtaloaan. Kuitenkin tiedämme, että hän kerran on oleva paratiisissa, vaikka hänen ruumiinsa olisikin joutunut Gehennaan.
Paratiisi on Jumalan valtaistuimen luona. Jos ryöväri olisi tavannut Jeesuksen siellä, silloin Jeesus olisi käynyt Isän luona. Vapahtaja sanoi kuitenkin Marialle ylösnousemuksen aamuna: "Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo."
Raamattu ei tunne muuta kuin ruumiillisen ylösnousemuksen. Kun Vapahtajamme nousi ylös kirkastettuna, silloin hautaan jäivät vain kääreliinat.
Jeesus oli haudassa kolmanteen päivään asti, ryövärin ruumiin kohtaloa emme tiedä.

    KALLIOHAUDAN SANOMA

Jeesus oli haudassa "tuonelassa" kuoleman ja ylösnousemuksen välisen ajan. Hän nukkui, eikä siis ollut tietoisessa tilassa. Ne, jotka väittävät hänen sinä aikana saarnanneen kuolleille, saavat raamatunkohdat ristiriitaan keskenään. Jo aikaisemmin olemme tutkineet paikkoja, jotka sanovat etteivät kuolleet tiedä mitään, eivät voi uskoa, eivätkä turvautua Jumalaan. (Saarn.9:5,6,10, Psa.6:6, Psa.88:11-13, Psa.115:17, Jes.38:18)

Jos luemme 1.Piet.3:18-20 huolellisesti, huomaamme, että Jeesus kuoli ja herätettiin elämään ennen kuin hän meni ja saarnasi:
Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös MENI ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin."
Jeesus saarnasi muinoin Nooan kautta. Nooassa vaikutti sama henki, joka herätti Jeesuksen pääsiäisaamuna.
Pietari vertaa uskovan kastetta Nooan pelastumiseen vedenpaisumuksen aikana, ja myös Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Uskovan tulee kuolla lihallisesti, ja herätä eloon hengen kautta, niinkuin Jeesus.

1.Piet.3:21,22 "Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustana on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, hänen, joka on MENNYT taivaaseen, ja istuu Jumalan oikealla puolella ja jolle on alistettu enkelit,vallat ja voimat."

Ylläolevissa lainauksissa ovat sanat "meni" ja "mennyt" tummennettuja, syystä että ne kumpikin ovat käännetyt sanasta POREUTHEIS, mikä tarkoittaa: menemällä, mennessään, mennen. Jeesus saarnasi henkivalloille menemällä Isän luo taivaaseen, ei menemällä tuonelaan tai Gehennaan.

Jeesus kärsi synnin rangaistuksen syntisen puolesta. Mikä on tuo rangaistus?

1.Moos.2:17 "Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma."
Room.6:23 "Synnin palkka on kuolema"

Jeesus kärsi kuoleman syntisen puolesta. Tämä ei tarkoita kuoleman uneen nukkumista, senhän me saamme itse kokea, vaan sitä toista kuolemaa, joka kohtaa jumalattomia. Ennen tuhoutumistaan he saavat kokea, millaista on olla Jumalan hylkäämä, vailla pelastusta. Jeesus tunsi samaa tuskaa, kun hän taisteli yksin Getsemanessa, kulki Via Dolorosaa pitkin Golgatalle, ja huusi ristillä: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" Jeesus kuoli, mutta hän myös nousi ylös, koska hän oli syytön. Jos Jumala olisi tuhonnut Poikansa lopullisesti, silloin hän ei enää olisi ollut rakkaus. Kuinka silloin olisimme voineet lukea Room.8:32:
"Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?"

Jeesus ei joutunut ikuiseen tuleen. Monet väittävät kuitenkin, että synnin palkka ei ole kuolema,vaan ikuinen piina helvetissä. Jos näin olisi, silloinhan Jeesus ei olisi kantanut synnin rangaistusta uskovan puolesta!
Synnin rangaistus on hylätyksi joutuminen, jota seuraa hetkellinen tuho, niinkuin ilmestyskirja sanoo: "Tämä on toinen kuolema." (Ilm.20:14)

Uskova perustaa toivonsa Jeesuksen ylösnousemukseen ja elämään hänen kanssaan.




 

          PAHUUDEN ALKUPERÄ

Oletko koskaan miettinyt mielessäsi, miksi maailmassa on niin paljon pahuutta, sotaa ja hävitystä? Oletko ihmetellyt, miksei Jumala lopeta kärsimystä ja vaivaa ihmisiltä? Miksi emme saa elää onnellisina ilman huolia? Mistä paha on saanut alkunsa?
Kun aamulla heräät, mene ulos ja katso taivaalle: näet siellä aamutähden. Se on Venus-planeetta, joka loistaa suuremmalla kirkkaudella kuin muut tähdet. Se on aina ollut merkki valon voitosta ja uudesta päivästä, joka pian sarastaa.
Raamatussa kerrotaan, kuinka Jumala kysyi Jobilta: "Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset... kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan" (Job.38:4,7). Nuo aamun tähdet olivat Jumalan enkeleitä. Aamutähti oli kunnianimi. Se oli myös toivon vertauskuva (Ilm.2:28, 2.Piet.1:19). Pietarin käyttämä sana "kointähti" on kreikaksi FOSFOROS. Se tarkoittaa valon kantajaa. Siitä tulee sana "fosfori", mikä on aikaisemmin ollut tulitikkujen raaka-aineena valon kantaja ihmisille.
Katolinen kirkko otti käyttöön latinan kielen kreikan asemasta. Aamutähti, valon tuoja, on latinaksi LUCIFER. Uskovalle sana "Lucifer" on sama kuin pimeyden ruhtinas. Kuinka tuollainen muutos on tapahtunut? Mitä hänestä kerrotaan Raamatussa?
Meille annetaan vain vähän viitteitä pahuuden alkuperästä. Hesekiel puhuu Luciferista Tyros-kaupungin ruhtinasta kuvaillessaan:

Hes.28:12-15 "Sinä olit täydellisistä täydellisin, täynnä viisautta, itse kauneus. Olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa, ja sinua koristivat kalliit kivet, karneolit, topaasit ja kalsedonit, krysoliitit, onyksit, jaspikset,safiirit, turkoosit ja smaragdit. Pukusi oli kullalla kirjailtu. Jo syntyessäsi oli kaikki valmiina. Kerubiksi minä sinut tein, sädehtiväksi vartijaenkeliksi, sinä olit pyhällä vuorella, käyskentelit välkehtivien kivien keskellä.
Moitteen sijaa ei sinussa ollut siitä päivästä, jona sinut loin, siihen päivään, jolloin lankesit pahaan."
Jumala loi Luciferin täydelliseksi, virheettömäksi, moitteettomaksi enkeliruhtinaaksi.

Jesaja näkee pahuuden vaikuttavan Babylonin kuninkaassa:

Jes.14:12-14 "Voi, sinä putosit taivaalta, sinä Kointähti, sarastuksen poika! Alas maahan sinut survaistiin, sinä kansojen kukistaja. Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut: Minä tahdon nousta taivaisiin! Minä pystytän valtaistuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle, minä tahdon istua jumalten vuorella kaukana pohjoisessa, minä nousen pilviä ylemmäksi, olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi."

Tuo suuri enkeliruhtinas ei tyytynyt olemaan enkeli, vaan halusi olla itse Jumala. Hän alkoi korottaa itseään, ja tavoittelemaan korkeinta paikkaa taivaan valtakunnassa. Hän alkoi lietsoa kapinaa Jumalaa vastaan ja Jeesusta, Jumalan poikaa vastaan. Hän sai enkelit epäilemään Luojansa oikeudenmukaisuutta, ja asetti kyseenalaiseksi oliko Jumala todella rakkaus. Enkelit alkoivat kysellä mielessään, tahtoiko Jumala todellakin luomiensa olentojen parasta, vai tahtoiko hän vain itsellensä kunniaa. Kenties Jumala ei olekaan niin hyvä kuin on aina luultu? Mitä tapahtuu, jos emme ylistäkään häntä? Suuttuukohan hän silloin?

Emme tarkkaan tiedä, mitä enkelit ajattelivat. Ilm.12:4 kertoo lohikäärmeestä, pahuuden vertauskuvasta, joka pyyhkäisee pyrstöllään pois kolmannen osan taivaan tähtiä, ja sinkoaa ne maahan. Lucifer kannattajineen heitetään ulos taivaasta (Ilm.12:7-12). Jumala ei tuhoa näitä enkeleitä välittömästi, sillä silloin toiset enkelit olisivat palvelleet häntä vavisten, eikä rakkaudesta ja omasta tahdosta. Häntä miellyttää vain vapaiden olentojen vapaa palvonta. Kuinka usein me ihmisetkin palvelemme Jumalaa pelosta! Ei se ole Jumalan tarkoitus.

Jos palvomme Herraa, palvokaamme häntä siksi, että hän on rakkaus, hän on oikeamielinen, hyvä, uskollinen, armollinen.

Edenissä saivat Aadam ja Eeva tehdä valinnan, luottaako Jumalaan, vai käärmeen puheeseen. He valitsivat seurata Luciferin esimerkkiä. Hekin alkoivat syyttää Jumalaa ja käärmettä:
"Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin." "Käärme petti minut." (1. Moos. 3:12,13)

Aadamin valinnan kautta sai Lucifer vallan maan päällä. Siitä lähtien ovat ihmiset syytelleet Jumalaa vastoinkäymisistä, onnettomuuksista ja sairauksista. Se on aivan paholaisen nimen mukaista. Kreikan kielessä on sana DIABOLOS, mikä tarkoittaa henkilöä, joka puhuu pahaa toisesta selän takana, tai kavaltaa ihmisen kätköpaikan viholliselle, toimien ilmiantajana.


Juudas oli diabolos, koska hän kavalsi Jeesuksen (Joh.6:70).
Paavali käytti samaa sanaa kieltäessään vanhoja naisia puhumasta pahaa (Tit.2:3).
Hän sanoi lopun ajan ihmisten myös olevan pahan puhujia (2.Tim.3:3 "diaboloi").
Seurakunnan työntekijien vaimot eivät myöskään saaneet olla "diabolous", siis juoruajia.
Tuo nimi DIABOLOS sopii useammille kuin vain Luciferille, sillä myös ihmiset syyllistyvät pahan puhumiseen. Nykyään sitä käytetään vain paholaisesta, ja kirosanana joissakin kielissä. Englannin ja ruotsin kieliin se on tullut hiukan muuttuneena, suomalaiset ovat keksineet oman nimen, jota ei raamatussa eikä muissa kielissä esiinny. Sen sijaan diabolos-sanaa käytetään Uudessa Testamentissa 38 kertaa, joista 34 viittaa paholaiseen, suurimpaan pahan puhujaan.

Toinen nimi tulee oikeudenkäynnin syyttäjää tarkoittavasta hebreankielen sanasta SATANAS. Tätä nimeä Jeesus käytti Pietarista, kun tämä alkoi moittia häntä hänen alkaessaan puhua kärsimisestään ja kuolemastaan. Pietari alkoi esiintyä syyttäjänä, sen sijaan että olisi kuunnellut Jeesusta. Siksi ei ollut väärin kutsua häntä nimellä Satanas, eikä sillä sanalla ollut samaa loukkaavaa merkitystä silloin kuin nykyään (Matt.16:23).
Sakarjan kirjassa kerrotaan, kuinka paholainen syytti ylipappi Joosuaa. Joosua oli syntien tahraama, ja hän seisoi Herran enkelin edessä.

Sak.3:2-4: Mutta Herran enkeli sanoi Saatanalle: "Herra nuhtelee sinua, Saatana! Herra, joka on valinnut Jerusalemin, käskee sinun vaieta! Eikö tämä mies ole tulesta temmattu kekäle?" Joosua seisoi enkelin edessä, likaiset vaatteet päällään. Enkeli sanoi palvelijoilleen: "Ottakaa likaiset vaatteet pois hänen päältään." Sitten enkeli sanoi Joosualle: "Katso, minä olen ottanut pois sinun syntisi ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin."
Samalla tavalla kuin paholainen syytti Joosuaa, hän syyttää jokaista uskovaa, jotta he menettäisivät toivonsa katsellessaan omia likaisia vaatteitaan. Jumala on kuitenkin luvannut vanhurskauden vaatteet lahjaksi. Joosua seisoi hiljaa, hän ei väittänyt vastaan. Jumalan enkeli puolusti häntä, ei hän itse.

Sana JOOSUA tarkoittaa "Herrassa on pelastus". Tuo nimi muuttui ajan kuluessa muotoon JEESUA, ja kreikaksi JEESUS. Myös Jeesus on seissut syytetyn paikalla, vieläpä ennen Joosuaa. Jo ennen kuin hän loi maailman (Joh.1:3, Hebr.1:2), hän sai kuulla Luciferin syytöksiä, ja lopulta nuo syytökset veivät hänet Golgatan ristille, missä ne osoittautuivat vääriksi. Jeesus rakasti ihmisiä niin paljon, että hän oli valmis kuolemaan heidän puolestaan.

Samalla hän osoitti, että Jumalan lain vaatimukset eivät olleet epäoikeudenmukaisia eivätkä mahdottomia. Me saamme uskossa omistaa hänen voittonsa omalle kohdallemme. Kristus on meidän vanhurskautemme.

Golgatan risti ei ollut ainoastaan meidän tähtemme. Siellä paholainen sai osoittaa mihin hänen kapinansa johtaa, kun hän vaati Jumalan pojan kuolemaa. Hänen tarkoituksensa tuli kaikille selväksi. Ristillä näkyi kirkkaasti se ero, mikä on Jeesuksen ja Luciferin luonteen välillä. Periaatteessa taistelu hyvän ja pahan, rakkauden ja vihan, välillä ratkaistiin jo silloin. Paholainen heitettiin ulos (Luuk.10:18, Joh.12:31, Joh.16:11) Golgatalla oli taistelu enkeleiden ja henkivaltojen välillä.

Jobin kirja on kirjoitettu runomuotoon. Siksi siinä on hiukan tyylittelyä, puheen vuorot ovat säännöllisesti jaetut Jobin ja hänen ystäviensä kesken. Alussa on kertomus paholaisesta, kuinka hän väitti Jobin palvelevan Jumalaa vain koska Jumala oli antanut Jobille kaikkea hyvää. Jos maalliset aarteet otettaisiin pois, silloin Job kiroaisi Jumalaa, väitti paholainen. Siksi Jumala salli Jobille koettelemuksia, jotta asia selviäisi. Ei niin että hän itse olisi tehnyt pahaa Jobille, vaan hän ainoastaan otti pois suojeluksensa hetkeksi. Lucifer oli valmis yhdessä hetkessä tuhoamaan Jobin lapset, lampaat, aasit ja kamelit. Illalla hänellä ei ollut enää mitään jäljellä. Ilman Jumalan suojelusta tulee katastrofi hetkessä! Salama löi eläimet ja ihmiset kuoliaaksi, myrskytuuli kaatoi talon Jobin lasten päälle, vihollisjoukko hyökkäsi kimppuun. Myöhemmin Lucifer sai luvan tuottaa paiseita Jobin koko ruumiiseen. Sairauskin oli tässä tapauksessa paholaisen työtä. Monta kertaa sairaus on seurausta vääristä elämäntavoista tai syy on muuten tiedossa, toisinaan sairaus on koettelemus kuin Jobilla.

Myös tänä aikana Jumala sallii Luciferin käyttää valtaansa silloin kun ihmiset mieluummin haluavat palvella pahuuden ruhtinasta kuin Jeesusta. Hän sallii myös uskovien joutua koettelemuksiin, jotta heidän uskonsa lujittuisi. Sentähden meidän tulisi katsella koettelemusten toiselle puolelle, niinkuin Pietari :

1.Piet.1:6-9 Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman kirkastuneen ilon vallassa sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.

Jumala loi kerran kauan sitten Luciferin täydelliseksi, virheettömäksi olennoksi. Tuo Aamutähti menetti valta-asemansa itsekoroituksen ja ylpeyden tähden. Hänellä on ollut tuhansia vuosia aikaa katua pahuuttaan, mutta päin vastoin hän menee yhä pitemmälle vihassaan, tietäen tuomionsa lähestyvän (Ilm.12:12).
Paholainen tullaan tuhoamaan lopullisesti tulijärvessä (Ilm.20:10, Hes.28:16,19).
Lucifer on aina yrittänyt saada näyttämään siltä, että Jumala haluaa vaivata ihmistä. Henkilöt, jotka olivat riivaajien vallassa, syyttivät Jeesusta ihmisten kiusaamisesta:

Matt.8:29 "Oletko tullut tänne KIDUTTAMAAN meitä jo ennen määräaikaa?"
Mark.5:7 "Jumalan tähden, älä VAIVAA minua!"

Monet uskovat kuuntelevat mieluummin sielunvihollisen väitteitä, kuin Golgatan sanomaa Jumalan rakkaudesta.

 

             LOPPUSANA

Me aloitimme tutkimisen sanasta iankaikkisuus. Näimme, että sillä ei alun perin ollut sen nykyistä merkitystä, vaan se viittasi eri aikakausiin. Oli nykyinen aika, tuleva aika, ja aikojen aika.

Näimme myös, että se on usein käännetty sanalla maailma. Se viittasi elämään jossakin aikakaudessa. Aikojen aika on toivomme kohde: se on elämää paratiisissa, missä on elämän veden virta ja elämän puu, ja missä ei enää ole kuolemaa.

Ihminen ei ole luonnostaan kuolematon, sillä elämä on Jumalan lahja.

Jeesus tulee näkyvällä tavalla noutamaan omiaan. Hänen tulemuksensa kirkkaus tuhoaa jumalattomat. Seuraa tuomioiden tutkimisen aika, tuhat vuotta, minkä jälkeen pahantekijät herätetään. Paholainen kokoaa joukkonsa ratkaisevaan taisteluun, mutta tuli lankeaa taivaasta ja tuhoaa heidät kaikki, vieläpä itse paholaisenkin, niin ettei mitään jää jäljelle.

Tämä on viimeinen kerta kun kyyneleet vuotavat pitkin pelastettujen poskia. Vieläpä enkelitkin  itkevät nähdessään  tuon tuhon päivän kohtaavan ihmisiä, jotka kerran on luotu Jumalan omaksi kuvaksi.

Jeesus tulee pyyhkimään kaikki kyyneleet pois, eikä mitään kirousta ole enää oleva.

Pelastetut saavat olla ikuisesti paratiisissa, siinä uudessa maassa jonka pääkaupunki on uusi Jerusalem.

Ystäväni, joka luet tätä, jos et vielä ole avannut sydäntäsi Jumalan rakkaudelle, niin tee se nyt heti. Sinulle on tarjona ikuinen elämä. Sinun ei tarvitse elää kovien rangaistusten pelossa, sillä Jumala ei uhkaa sinua kauheilla kärsimyksillä. Pelkää enemmän sitä, mitä ihania asioita kerran menetät ilman pelastusta: taivaan loiston, pelastettujen seuran, Jeesuksen läsnäolon, vieläpä oman henkesikin.

Tule sisälle juhlaan. Muista että ulkopuolella on itku ja hammasten kiristely, ei siksi, että sinua siellä rääkättäisiin, vaan siksi, että silloin tahtoisit kovin mielelläsi olla mukana tuolla suurella illallisella.

Miksi et tulisi mukaan jo nyt? Sano Jeesukselle: "Tule minun sydämeeni asumaan". Hän tulee muuttamaan sinun koko elämäsi. Sinusta tulee osa pelastettujen suurta perhettä. Katsele ympärillesi, tulevan ajan kansalaisia on kaikkialla.    He ajattelevat monella eri tavoin. Kenties heidän näkemyksensä ei pidä yhtä sinun, eikä minun näkemyksen kanssa, mutta he ovat sinun veljiäsi ja sisariasi, jos he ovat saman taivaallisen Isän lapsia. Et ehkä tunne heitä, mutta tunnet sen hengen mikä heissä vaikuttaa.

Jolla Poika on, sillä on elämä, jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole myöskään elämää". (1.Joh.5:12)

Sano "Kiitos, tulen kyllä" , vastauksena taivaalliseen kutsuun, niin ikuinen elämä alkaa sinun sydämessäsi!

                                                                         S.H.